Hetket,
ajan patinoimat,
kultaa ja platinaa,
vierivät kivet eivät sammaloidu.
Hetket,
sielun syvyyksissä uivat,
puhtaaksi yrittävät kuluttaa,
ajan patinaa.
Nauru,
soljuu läpi sormieni,
kuin kuikkien tanssi keväällä.
Nauru,
joka täyttää huoneen,
ja kevättaivaan.
Hetket,
naurun hetket;
ovat vieriviä kiviä.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi