katulamppujen kajossa
puuterilumi leijaili hiljaa hiuksille
tanssahteli silmäripsissä
tuntui kuin aika olisi pysähtynyt
ja maailma jättänyt surunsa taakseen
yhteen sydämeen kerääntyi se kaikki kipu
eikä edes kaunein lumisade huuhtonut sitä pois
jalat olivat liian raskaat liikuttaa
sormet liian kohmeessa tarttumaan hetkeen
keuhkot liian uupuneet vetämään henkeä
taivaan poikki lensi yksinäinen tähti
jonka ohuet säteet heijastuivat kyynelten pinnalta
kirjoittivat avunhuudon hankeen
ja kun aika viimein jatkoi kulkuaan
yhdet askeleet jäivät jälkeen
yksi onneton täyteen mustaa lunta
ja sielun jäätävää kipua
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi