läpimätä

sohvan perimmäisessä piilossa
makaa tohjoksi lyöty ruumis
pieni, hiljainen valitus
valuu kankaan kuteisiin

tauti on tehnyt pesänsä rakoihin
saastuttanut kirkkaan veren
sammuttanut hermosolut
repinyt mielen rikki

ulkoa kutsuu kaunis maailma
hilpeät hymyt ja tervehdykset
lämpimät syleilyt
aurinkoiset sanat

uusi lumi huutaa leikkimään
jäinen katu nauraa
taivas pudottelee onneaan
ja maan huurre kiiltää

mutta ruumis kääntää kylkeään
valuttaa itkunsa kankaalle
velloo kivussaan
sulkee korvansa kutsuilta

kuolee pois tieltä
heti huomenna