niin piirtävät jälleen pirunsa ikkunaan
maisemaan
tahrautuvat hullujen haaveet
kuura ja halla
nälkäiset aaveet
ne lipokielin
seuraavat toisiaan
karmien pauke
natina ja nitinä
haalenneet jäljet
tuulen suutelemalla lasilla
ne kuuran kukat
ne vienot jäljet
ne ovat kai sinun?
Oi, sydän jäinen
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit