ruostunutta terästä

Runoilija Masennus

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 29.11.2004
Viimeksi paikalla: 23.6.2024 14:11

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Kaksi persoonaa.
 

vaikka viisaat sanoivat sen olevan vaikeaa
minä en uskonut
sanoivat muurien lopulta pettävän
pidin ylpeän, typerän pääni

puskin läpi koleiden aamujen
herätyskellon iskujen
aamukankeiden tervehdysten

vain särkyäkseni iltaisin

tokkurassa sidoin palaseni toisiinsa
hatarin, säikeisin langoin
suljin silmäni ja vedin suojakäsineet ylle

olin terästä, oman elämäni sankari
liian vankka huomaamaan
että nieleskellyt kyyneleet
ruostuttavat vahvimmankin teräksen

Selite: 
Mitä pidempi aika vailla masennuksen oireita, sitä kipeämmin ne lyövät palatessaan..
Kategoria: 
 

Kommentit

Hienosti muodostettu kokonaisuus. Kauheen haikee olo tulee.

Tunnetila voi aistia. Kukapa ei olisi ollut masentunut. Vaan syvyys mihin putoaa vaihtelee. Mitä syvemmälle putoaa ja joutuu harjoittamaan vuorikiipeilyä, sitä pitempi matka, joka ei ole huviretki. itsetilityksessä on itseironiaa, joka merkitsee hyvää, kuten lopetus, /vankka huomaamaanI/että nieleskellyt kyyneleet/ruostuttavat vahvimmankin teräksen

 

Käyttäjän kaikki runot