Huhtikuussa päädyin kirjoittamaan sinusta,
antamistasi kuulokkeista ja tupakasta,
lahoavista kantapäistä, väkivaltaisista askeleista,
näkymättömiltä kasvoiltani
puolentoista metrin korkeudesta
kaivonkansille karisevasta tuhkasta.
Muistelin kuinka
sinä kutsuit minua Lemmenjoeksi
ja minua nauratti.
Tyyni ja rauhallinenko?
Minä olen sinulle
lähes ympärikäännetty erämaa,
ja silti niin vähän tiedät
minusta,
poluttomasta,
kultainen Morgamojani.
Ja jatkossakin
aion juosta tuntien odottamisen jälkeen
sinua piiloon.
Selite:
Ilmeisesti olin lukenut jonkin artikkelin Lemmenjoesta ja epätoivoissani jotenkin samaistunut siihen. En sitten tiedä, mutta ainahan voi yrittää. Joku voisi viedä minut sinne.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
