Kivusta lankeavat huutosi kaikuvat,
palaten aina takaisin.
iskeytyvät voimalla päin likaisia kasvojasi,
joiden kovuus piiskattiin niistä aikoja sitten.
Kun vihdoin saat silmäsi auki,
näet vain pimeyttä.
Jossain vaiheessa kaltereiden välistä
pilkottava aurinko kuitenkin esittelee itseään,
piirtäen naamallesi irstaita kuvioita.
Katselet välinpitämättömänä rottaa,
joka nyrpistää kuonoaan ruuallesi.
Itse et enää maista mitään.
Seuraavan kerran virkoat selkääsi kohdistuviin,
vihan ruokkimiin iskuihin.
Joiden alkuperä on jostain todella kaukaa.
Kukaan ei nykypäivänä enää itse likaa käsiään,
vaan välikädet hierovat ahnaan tahmaisia kämmeniään yhteen.
Rahanhimossa.
Tuo nyky yhteiskunnan tuhon alku.
Jonka takia sinäkin olet enää huonosti käyttäytyvä rikkoutunut pelinappula.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Toivottomuudessaankin vahvaa tekstiä.