Tyhjyyttä hohtavia kasvoja tuhatpäin,
marssien mutaisella maalla.
Miekat putsaamattomina huotrissaan,
kuivuneen veren läikittäminä.
Raahautuvien askeleiden takia, monien saappaat
juuttuvat liejuun aiheuttaen kivuista sietämättömämpiä
mitä he unissaankaan ovat ikinä pelänneet.
Yksi kaatui solassa ja jäi voimattomana makaamaan kuran
tunkeuduttua suurien ponnistusten johdattamana suuhun ja nieluun.
Muutaman metrin raahautui kärryjen mukana, viimein jääden veren ja
mudan sekaisena myttynä keskelle kulkuväylää, tunnottomien tasoitettavaksi.
Luonnon piiskaava kuri niskassaan pakottaen itseään eteenpäin
kohti olematonta kotia.
Eräs sekosi kai päästään nuolen lävistettyä hänen rintansa, päätti
vetää sen samaa tietä ulos lysähtäen polvilleen veren pulputessa haavasta vuolaana
virtana maahan.
Sade voimistui.
Aarnikotka kierteli aukeata katsellen vieri vieressä makaavia kasoja.
Laski kalman joukkiolle siunauksensa ja lähti kohti uusia tuulia.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Huh. Riipivää ja hyvin todentuntuista kuvausta, vaikka teki pahaa välillä, luki silmät ruudussa kiinni loppuun asti. Jännä tuo viimonen säkeistö, jättää jotenkin leijumaan tuon tarinan. Hieno, intensiivistä kerrontaa. Vaikka et käytä tässä kauheen erikoisia sanoja/sanontoja, tämä niitä kaipaakaan, vaan toimii loistavasti juuri näin.
Ja hyvää syntymäpäivää!
Kylmät väreet meni tätä lukiessa pitkin vartaloa.
Karu kuvaus sodan riuduttamasta maailmasta.
Toki tämän voisi ottaa kauttaaltaan jonkin sortin kielikuvanakin.
Pidin kovasti.
Kaikessa raakuudessaan kaunista.
Kiitos
ja hyvää syntymäpäivää.