Korkeus osaa
aina huumata
lentäjänsä
painaen kasvot
pimeyteen,
jottemme
erottaisi äärtä
minä vain
kannattelin
yötä,
pilviä
helpotusten
helähdysten
merkitä
polkuja
jotta
jokaisella
askeleella
olisi oma
hiljaisuutensa
jokaisen pirstaleen
tehdä hetkestäni
ehjempää
olenkin
tänään antanut
myöden
mukavuudelle
olen lähestynyt
ihmistä
olen vienyt
elämäni
heijastukset
osaksi
päivää
toivoen
rakkauteni
jumalaan,
olevan samaa
kuin rakkauteni
ihmiseen
kummaa kuinka
osaan
puhua elämälle,
osaan tuntea
kanssasi
mutta tuntea ja
rakastaa ihmistä
miten vaisto
sen on
minulle opettanut
katsomatta
hetkeen aikaa
tai
opettelemiani
sääntöjä
on vain
löydettävä
tie rohkeuteen
häveliäisyyden
piilottaa
täydellisyys
pois päivästä,
jotta uhrauskin
saisi
mahdollisuutensa
unohtaa
sillä
huomiottomuudessa
elää selkärangaton
nautinto
se koskettelee
kaikilla aisteillaan,
jotta saisi
onnellisuuden
ympärilleen
vielä pienen
pieni muistutus
siitä,
että,
olisin edelleen
vapaana
että ymmärtäisin
tieni
tarkoittava
tarkoitusta päivälleni
yötähän minä
ruumiissasi jo
olin rakastanut
mutta pieni
musta aukko
oli täyttämättä
tyhjyys,
joka pelastaa
jäljelle jääneen
pimeän puoleni
jotta kukaan ei olisi
pettymys
kenellekään
ja hetki olisi
lähempänä
rakastetuksi tulemisen
antamaa mahdollisuutta
miksi tunnen
yö viettelevyyden
ja unohdan miten
ihminen tekee
saman
miten se
äärettömyyden
tunne iholla
tekee janoiseksi,
mutta ei
aina osaa
sammuttaa janoa
unohdan ihmisen
ja kohta taas
sanaton hyökkäykseni
tekee itsestäni
hallitsemattoman
ruumiisi tuella
elän kuin
eläisin viimeistä
päivää
ja silti
suudellessani
otsaasi
en tunne
ikävää
näen vain hymyn,
rohkaisun sanan
tunnustaa
rakas
ja silti
olen yksinäisyydessäni
onnellinen
rakastan pimeää,
valoa joka
antaa näölleni
kyvyn
lohduttautua
sitä pimeyttä,
joka
antautuu
jokaisen
haaveissaan
lukea
ja antaessaan
ruumiinsa
menee aina
pieni osa sielua
sydämen tuottamaa
rakkautta
moninaisiin
vaistoihin
miten ne
herättävät
halun tuntea
ihmisen
miten henkisen ja
tunneperäisen
maailman
olisi osattava
luovia
lähelle
läheisyyttä
hyvänolontunnetta,
jotta oikeanlainen
tunne osaisi
laueta
ja
poistaa
ennakkoluulomme
katson yöllistä
taivasta ja
katson
ihmisen kasvoja
kysyn itseltäni,
että riittääkö se
jos tahtoo rakastaa
kaikki vilahtelee
tunnetilassani
katsoessani
yhteiseen tulevaisuuteen
kuulen ääniä,
jotka ovat vapauduttuaan
loittonevat
kauemmas yöhön
mutta yön pimeys ei
ollut muuttunut
elämän tuomat
kokemukset eivät
olleet loitonneet
aamuun
viisaus oli kasvanut
korkeuksiin
olin päässyt lähemmäs
ihmistä,
yötä jota
kohtaa rakkauteni
on sammumaton
ollen tyytyväinen löytämääni
suun jättäessä
jälkiä
vartaloosi,
elämänkokemuksen
säilyä katseessa
tummien silmien
sisaren vilkaista
pakottaen
avaamaan ikkunan
se kaikki
tulee yöstä
pimeydestä
ihmisen kasvaa
suuremmaksi ja
tuntea rakkautta
ihmiseen
niin kuin
joku tietäisi enemmän
kuin muut
tietäisi
mitä
rakkaus merkitsee
yön kantaa lentäjäänsä
aina huumata
lentäjänsä
painaen kasvot
pimeyteen,
jottemme
erottaisi äärtä
minä vain
kannattelin
yötä,
pilviä
helpotusten
helähdysten
merkitä
polkuja
jotta
jokaisella
askeleella
olisi oma
hiljaisuutensa
jokaisen pirstaleen
tehdä hetkestäni
ehjempää
olenkin
tänään antanut
myöden
mukavuudelle
olen lähestynyt
ihmistä
olen vienyt
elämäni
heijastukset
osaksi
päivää
toivoen
rakkauteni
jumalaan,
olevan samaa
kuin rakkauteni
ihmiseen
kummaa kuinka
osaan
puhua elämälle,
osaan tuntea
kanssasi
mutta tuntea ja
rakastaa ihmistä
miten vaisto
sen on
minulle opettanut
katsomatta
hetkeen aikaa
tai
opettelemiani
sääntöjä
on vain
löydettävä
tie rohkeuteen
häveliäisyyden
piilottaa
täydellisyys
pois päivästä,
jotta uhrauskin
saisi
mahdollisuutensa
unohtaa
sillä
huomiottomuudessa
elää selkärangaton
nautinto
se koskettelee
kaikilla aisteillaan,
jotta saisi
onnellisuuden
ympärilleen
vielä pienen
pieni muistutus
siitä,
että,
olisin edelleen
vapaana
että ymmärtäisin
tieni
tarkoittava
tarkoitusta päivälleni
yötähän minä
ruumiissasi jo
olin rakastanut
mutta pieni
musta aukko
oli täyttämättä
tyhjyys,
joka pelastaa
jäljelle jääneen
pimeän puoleni
jotta kukaan ei olisi
pettymys
kenellekään
ja hetki olisi
lähempänä
rakastetuksi tulemisen
antamaa mahdollisuutta
miksi tunnen
yö viettelevyyden
ja unohdan miten
ihminen tekee
saman
miten se
äärettömyyden
tunne iholla
tekee janoiseksi,
mutta ei
aina osaa
sammuttaa janoa
unohdan ihmisen
ja kohta taas
sanaton hyökkäykseni
tekee itsestäni
hallitsemattoman
ruumiisi tuella
elän kuin
eläisin viimeistä
päivää
ja silti
suudellessani
otsaasi
en tunne
ikävää
näen vain hymyn,
rohkaisun sanan
tunnustaa
rakas
ja silti
olen yksinäisyydessäni
onnellinen
rakastan pimeää,
valoa joka
antaa näölleni
kyvyn
lohduttautua
sitä pimeyttä,
joka
antautuu
jokaisen
haaveissaan
lukea
ja antaessaan
ruumiinsa
menee aina
pieni osa sielua
sydämen tuottamaa
rakkautta
moninaisiin
vaistoihin
miten ne
herättävät
halun tuntea
ihmisen
miten henkisen ja
tunneperäisen
maailman
olisi osattava
luovia
lähelle
läheisyyttä
hyvänolontunnetta,
jotta oikeanlainen
tunne osaisi
laueta
ja
poistaa
ennakkoluulomme
katson yöllistä
taivasta ja
katson
ihmisen kasvoja
kysyn itseltäni,
että riittääkö se
jos tahtoo rakastaa
kaikki vilahtelee
tunnetilassani
katsoessani
yhteiseen tulevaisuuteen
kuulen ääniä,
jotka ovat vapauduttuaan
loittonevat
kauemmas yöhön
mutta yön pimeys ei
ollut muuttunut
elämän tuomat
kokemukset eivät
olleet loitonneet
aamuun
viisaus oli kasvanut
korkeuksiin
olin päässyt lähemmäs
ihmistä,
yötä jota
kohtaa rakkauteni
on sammumaton
ollen tyytyväinen löytämääni
suun jättäessä
jälkiä
vartaloosi,
elämänkokemuksen
säilyä katseessa
tummien silmien
sisaren vilkaista
pakottaen
avaamaan ikkunan
se kaikki
tulee yöstä
pimeydestä
ihmisen kasvaa
suuremmaksi ja
tuntea rakkautta
ihmiseen
niin kuin
joku tietäisi enemmän
kuin muut
tietäisi
mitä
rakkaus merkitsee
yön kantaa lentäjäänsä
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=rlOTUatm3Og
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
siinä jotenkin vain sanat lomittuu toisiinsa hyvin huollitellust.
lopussa on taas hieno tunteen nousu joka tulee kiihkeänä.
Herkkää tulkintaa,pidän.
Sivut