Rankka työ
rankat huvit
ihana tunne
näkyy horisonttiin
viehättävän
kauas valo
taittaa siitä
kiiltäviä viivoja
ollen ajatusteni
laskeutumispaikka
aivan siinä
auringon laskun
ja nousun
välimaastossa
ja minä
tarvitsin tätä
irtiottoa,
paikkaa mahlani
juoksuttautua
pitääkseni järkeni
aisoissa,
hajottamatta
maailmaa
tätä ankaraa maata
ja harvojen valtaa
ottaakseni
miehenmitalleni jotain
mitä syvyys ja
rypeminen tarkoittaa
silloin kun
ihmisessä on vielä
edes hiukkanen elämää jäljellä
-
raukeudessaan
ja kaikkensa
antaneena
on helpompi
keskittyä ajatuksiin
katsoa niitä
kiviin jääneitä
jalanjälkiä
jokaista arpea ja
kovettumaa
jalkapöydästä
varpaisiin,
jotka
ovat liimanneet
kulkuni
tähän idylliin
elän tätä
yötä
niin kuin
ei huomista tulisi
kosteutta joka
ravitsisi maan
ja sieluni kykyä
tuntea
aamullisen tähden
tapaan
hellää helkyntää
-
tuntui,
että ympäristö
oli liian vihreä
poimittavaksi
olisin halunnut
leikkiä
elämän kanssa
tuntea kuinka
se huulteni
vihlova epävarmuus
saa katseen
maasi rajalle
se mikä äsken sykki
ja ilakoi rehevyydessään
oli nyt
lusikallinen tyhjyyttä
kuluminen,
joka
oli hionut
pintamme,
kaikki näkyi
ruumiin muodoissa
ne pystyt olivat
pystyt tukien avulla
ja silti niistä
näkyi karkea hellyys
kaikki mitä
hyväilijä voi
odottaa mieltyessään
elämän häveliäisyyteen
-
miten salavihkaisesti
kärsimyksemme asteet
muuttuvat ilakointiin
kykyyn irrottaa
yksinäisyytemme
kiintopisteet toistemme
kannettavaksi
kaikki ruumiin ja
mielen heikkoudet
saivat siivet
ja hedelmättömät
haaveet
sinetöimään itseeni
pelkäsin kaiken
olevan omaa harhaani,
ei hänen todellisuuttaan
taivasta tuijottaessamme
kummaa kuinka
sisintäni
itketti vaikka
tunnelma oli ihan
käsin kosketeltavan
hyvin kohdallaan
ehjyys
osana herkkää ihon pintaa
-
alistuin vartalon
vaatimuksiin,
halusin
tänään tuntea
rintasi
painon kämmenkuopassa
elämä
halusi vakoilla
reaktioitamme
antaa katselijalle
enemmän
tässä minun
ruumiini,
katso sitä
katso miten se tuntee
tunne sen tuntema
painon kyky liikkua
tunne sieraimissasi
ruohon ja
mullan tuoksu,
miten se imee
itseensä
antaa hurmionsa
kasvaa ja
tunnetko
miten se huuhtelee
kyllästää
aistisi
-
tuoksuta sitä,
anna tunteiden
tuntea olemassaolosi
tehdä juoksevuuden
kauneus osaksi
tätä kiintymisen hetkeä
anna kulon
levitä
ja polttaa kohtusi
anna sen palkita
halusi röyhkeys
olla tänään
uteliaisuutesi
ensimmäinen aamu
anna sille
anatomiasi paljous,
anna vierivän
kiven rosoisuuden
silittää ja kynsiä
rapautuneen maan antimia
anna yksinäisyyden
tunteen ulista
salainen kosketus sakaaleilleen
-
kaikesta huolimatta
välillämme tuntui
edelleen etäisyys
vaikka tässä hetkessä
ei ollut kysymys
mistä tahansa
tai kuka tahansa
maaperä tuntui
otolliselta,
mutta suhteesta puuttui syvyys
haavoittuvuuden ilmapiiri
oli läpitunkevana
läpäisemätön ja
kaikessa tuntui
taistelun kalistelua
halu ja haave
eivät kohdanneet
kuten on tarkoitettu
vaan koskemattomuus
väisteli hetkeä,
sitä kohtaa
elämässä
jolloin ihminen tuntee
näkymättömien
esteiden olevan
ylitsepääsemättömiä
äänettömien rukousten
valuvan hiekkaan
sammuttavan sen
kytevän liekin,
joka tuntui
kuin olisi kantanut
kuolemaa sisimmässään
-
jokin tuossa
viileydessä
tuntui kuitenkin
kiehtovan
yön tiheys
tiivistyi ympärillämme,
ja sen lempeä
pimeys lepäsi
hartioillamme
tunsin tunteen
jakautuvan,
keskeltä reveten
kuin esirippu
sääli ja rakkaus
tuntuivat erkaantuneen
jakoivat yön
kuten minä
olisin halunnut sen
sinulle tarjota
fyysinen läheisyys
oli kuitenkin todellisuus,
emmekä voineet
olla koskemattomuuden
ulkopuolella
olinkohan liian
aktiivinen
yrittäessäni
toista ulos
passiivisuudestaan
oliko tuo sileä kallio
kuitenkin pinnaltaan
särötön
kaikki ne tekemäni
aloitteet vain
haavoja, jotka
eivät auenneet
saaneet pintaa avutumaan
aistillisuuteen,
tuntui hetkeen
kuin olisin
omissa
ajatuksissani
luoksepääsemättömän
kalvon suojattu koskemattomuus
-
hetken tunsin
miten hetki
otti mukaan
montaa tekijää
miten vuodenajat
pakottavat vaihtamaan
asuja,
miten arkikello
soittaa väsyneen
laulunsa
sammuen väsyneen
iltaan
vain sammuttaakseen valot
olisin halunnut huutaa,
miten tyhmiä olemme
kiertäessämme kehää
kuljemme samoja rituaaleja
vaitonaisten kerjätessä
ymmärrystään
vaikka se tulikuuma kekäle
jo valaisisi
koko tienoon
kuvitelmiemme
kirjo käytettävissämme,
viihteen virta,
joka työntyi
koko ajan
lähemmäs pintaa
valmiina murtautumaan
läpäisemään
sen kalvon, joka
äsken hymyili
poissaolollaan
ja nyt valmiina
sanomaan,
me tarvitsemme toisiamme
-
siksi se kaikki
äsken
tuntui kuolemalle,
luitten ytimen
kovuuden kohdata
uhmaajansa
kärsimyksen muuttua
turtuneeksi,
halukkaaksi
kiintymyksen tehdä pesänsä
lievittää tuskaa,
avaten itsensä
ei pelkkää ruumista
vaan sielunsa,
veden virrata ja
repiä siltä
juuret
ne ajattelevat
nystyrät,
jotka vastustavat
kaikkea muutosta
ensimmäinen teko ja
sen seuraus on
tärkeä,
kaikki muu selittelyä
ja paluu mahdoton
koska häivyttäessään itsensä
häivyttää
todellisuuden johon
haluaisi mahtua
-
hiljaisuus ympäröi
tekojamme,
lävitse pääsemätön
hiljaisuus,
jota kukaan ei tunnu
tänään tahtovan
rikkoa
viime yönä
himoni
olisi ollut vapaa,
mutta pelottava
läheisyys erotti
sen ja vapautti
tehtävästään
ihmisen ominaisin
olotila on olla yksin
puhua vierestä
viereiselle, joka
ei kuule
ohitamme toisemme
näkemättä edes omaa
kuvaamme
säilytämme muistikuvia,
muovaamme ja hellimme
ajatuksiamme
houkkamainen elämä
lyö sitä palleaan ja
poistaa ilman
hengittää
kaasua, joka
ei syty ja
silti me
paijaamme niitä
kauniita unelmiamme
niitä kahleita
käsissä jaloissa,
mutta sielun kahlehtiminen
tekee meistä
toimimattomia
vapaita kuolemaan
vapaudessamme
-
olen etsinyt
niitä paikkoja
joissa elämä
haisisi elämältä
ja nyt olen taas
siinä samassa paikassa
en pääse sen
otteesta,
nämä jalat
kuljettavat siihen
samaan yhteyteen
tarrautua sen
siihen kuin kiima,
aivan kuin
olisin aina elänyt siinä
minä kun
luulin tietäväni mitä
on tapahtunut
miten ensimmäistä
kertaa voi ymmärtää
vasta sen tapahduttua
tai viattomuuden kykyä
olla puhtaus ennekuin
on nähnyt sen kaatuvan
nähdä tämä avaruus,
miten se tuijotti toisiimme
ymmärrys
-
luulin aina
saadessani
maistaa todellista
elämää, että pitäisin sen mausta
mutta se leikki
muuttikin minut
leikkikaluksi
siksiköhän
tunnen olevani kaiken
ulkopuolella,
en ymmärrä
jotenkin herään aina
ja luulen kaiken
olevan unta
vaikka onko
todellisuus unta
tyhjyyden hetkinä,
suurimmillaan kyynelkään
ei herahtanut
-
kaikkien näiden
hiljaisuuden ajatusten
aikana
tunsin miten
kiedoit kätesi
kehoni ympäri
tiedän, että
ehkä olisi pitänyt tehdä
tai
tilaisuus tekee varkaan
tai menettääkö sen
jos ajattelee eikä
toimi selkäytimellään
voisimmeko vain ottaa
vapautemme
katsomatta taaksemme
pimeään tai eteemme
valoon
katsoisimme
toisiamme silmiin ja
silloin sen näkee
elävän liekin,
jos kaikki on tarkoitettu
ja sen seurauksena
kaikki pelkistyy
yhteyteen
ymmärrykseen
yhteiseen kosketukseen
raakaa kovuutta
herkkyyden kosketeltavana
kaikki
aikojen saatossa
ulottuvillamme ja
vasta nyt todellisuutta
-
aika yhdistää,
erottaa
tekee liekin ja
odottaa kuolemaa
mutta se
ymmärtää
että olemme vapaita
ja valmiit jakamaan
jotain jää
tähän paikkaan
jotain tulee luoksemme
ja jotain kuolee
tärkein opetus
tulevaisuudelle
jättäkää tuli roihuamaan
ymmärrys kaiken kauneudelle
rankat huvit
ihana tunne
näkyy horisonttiin
viehättävän
kauas valo
taittaa siitä
kiiltäviä viivoja
ollen ajatusteni
laskeutumispaikka
aivan siinä
auringon laskun
ja nousun
välimaastossa
ja minä
tarvitsin tätä
irtiottoa,
paikkaa mahlani
juoksuttautua
pitääkseni järkeni
aisoissa,
hajottamatta
maailmaa
tätä ankaraa maata
ja harvojen valtaa
ottaakseni
miehenmitalleni jotain
mitä syvyys ja
rypeminen tarkoittaa
silloin kun
ihmisessä on vielä
edes hiukkanen elämää jäljellä
-
raukeudessaan
ja kaikkensa
antaneena
on helpompi
keskittyä ajatuksiin
katsoa niitä
kiviin jääneitä
jalanjälkiä
jokaista arpea ja
kovettumaa
jalkapöydästä
varpaisiin,
jotka
ovat liimanneet
kulkuni
tähän idylliin
elän tätä
yötä
niin kuin
ei huomista tulisi
kosteutta joka
ravitsisi maan
ja sieluni kykyä
tuntea
aamullisen tähden
tapaan
hellää helkyntää
-
tuntui,
että ympäristö
oli liian vihreä
poimittavaksi
olisin halunnut
leikkiä
elämän kanssa
tuntea kuinka
se huulteni
vihlova epävarmuus
saa katseen
maasi rajalle
se mikä äsken sykki
ja ilakoi rehevyydessään
oli nyt
lusikallinen tyhjyyttä
kuluminen,
joka
oli hionut
pintamme,
kaikki näkyi
ruumiin muodoissa
ne pystyt olivat
pystyt tukien avulla
ja silti niistä
näkyi karkea hellyys
kaikki mitä
hyväilijä voi
odottaa mieltyessään
elämän häveliäisyyteen
-
miten salavihkaisesti
kärsimyksemme asteet
muuttuvat ilakointiin
kykyyn irrottaa
yksinäisyytemme
kiintopisteet toistemme
kannettavaksi
kaikki ruumiin ja
mielen heikkoudet
saivat siivet
ja hedelmättömät
haaveet
sinetöimään itseeni
pelkäsin kaiken
olevan omaa harhaani,
ei hänen todellisuuttaan
taivasta tuijottaessamme
kummaa kuinka
sisintäni
itketti vaikka
tunnelma oli ihan
käsin kosketeltavan
hyvin kohdallaan
ehjyys
osana herkkää ihon pintaa
-
alistuin vartalon
vaatimuksiin,
halusin
tänään tuntea
rintasi
painon kämmenkuopassa
elämä
halusi vakoilla
reaktioitamme
antaa katselijalle
enemmän
tässä minun
ruumiini,
katso sitä
katso miten se tuntee
tunne sen tuntema
painon kyky liikkua
tunne sieraimissasi
ruohon ja
mullan tuoksu,
miten se imee
itseensä
antaa hurmionsa
kasvaa ja
tunnetko
miten se huuhtelee
kyllästää
aistisi
-
tuoksuta sitä,
anna tunteiden
tuntea olemassaolosi
tehdä juoksevuuden
kauneus osaksi
tätä kiintymisen hetkeä
anna kulon
levitä
ja polttaa kohtusi
anna sen palkita
halusi röyhkeys
olla tänään
uteliaisuutesi
ensimmäinen aamu
anna sille
anatomiasi paljous,
anna vierivän
kiven rosoisuuden
silittää ja kynsiä
rapautuneen maan antimia
anna yksinäisyyden
tunteen ulista
salainen kosketus sakaaleilleen
-
kaikesta huolimatta
välillämme tuntui
edelleen etäisyys
vaikka tässä hetkessä
ei ollut kysymys
mistä tahansa
tai kuka tahansa
maaperä tuntui
otolliselta,
mutta suhteesta puuttui syvyys
haavoittuvuuden ilmapiiri
oli läpitunkevana
läpäisemätön ja
kaikessa tuntui
taistelun kalistelua
halu ja haave
eivät kohdanneet
kuten on tarkoitettu
vaan koskemattomuus
väisteli hetkeä,
sitä kohtaa
elämässä
jolloin ihminen tuntee
näkymättömien
esteiden olevan
ylitsepääsemättömiä
äänettömien rukousten
valuvan hiekkaan
sammuttavan sen
kytevän liekin,
joka tuntui
kuin olisi kantanut
kuolemaa sisimmässään
-
jokin tuossa
viileydessä
tuntui kuitenkin
kiehtovan
yön tiheys
tiivistyi ympärillämme,
ja sen lempeä
pimeys lepäsi
hartioillamme
tunsin tunteen
jakautuvan,
keskeltä reveten
kuin esirippu
sääli ja rakkaus
tuntuivat erkaantuneen
jakoivat yön
kuten minä
olisin halunnut sen
sinulle tarjota
fyysinen läheisyys
oli kuitenkin todellisuus,
emmekä voineet
olla koskemattomuuden
ulkopuolella
olinkohan liian
aktiivinen
yrittäessäni
toista ulos
passiivisuudestaan
oliko tuo sileä kallio
kuitenkin pinnaltaan
särötön
kaikki ne tekemäni
aloitteet vain
haavoja, jotka
eivät auenneet
saaneet pintaa avutumaan
aistillisuuteen,
tuntui hetkeen
kuin olisin
omissa
ajatuksissani
luoksepääsemättömän
kalvon suojattu koskemattomuus
-
hetken tunsin
miten hetki
otti mukaan
montaa tekijää
miten vuodenajat
pakottavat vaihtamaan
asuja,
miten arkikello
soittaa väsyneen
laulunsa
sammuen väsyneen
iltaan
vain sammuttaakseen valot
olisin halunnut huutaa,
miten tyhmiä olemme
kiertäessämme kehää
kuljemme samoja rituaaleja
vaitonaisten kerjätessä
ymmärrystään
vaikka se tulikuuma kekäle
jo valaisisi
koko tienoon
kuvitelmiemme
kirjo käytettävissämme,
viihteen virta,
joka työntyi
koko ajan
lähemmäs pintaa
valmiina murtautumaan
läpäisemään
sen kalvon, joka
äsken hymyili
poissaolollaan
ja nyt valmiina
sanomaan,
me tarvitsemme toisiamme
-
siksi se kaikki
äsken
tuntui kuolemalle,
luitten ytimen
kovuuden kohdata
uhmaajansa
kärsimyksen muuttua
turtuneeksi,
halukkaaksi
kiintymyksen tehdä pesänsä
lievittää tuskaa,
avaten itsensä
ei pelkkää ruumista
vaan sielunsa,
veden virrata ja
repiä siltä
juuret
ne ajattelevat
nystyrät,
jotka vastustavat
kaikkea muutosta
ensimmäinen teko ja
sen seuraus on
tärkeä,
kaikki muu selittelyä
ja paluu mahdoton
koska häivyttäessään itsensä
häivyttää
todellisuuden johon
haluaisi mahtua
-
hiljaisuus ympäröi
tekojamme,
lävitse pääsemätön
hiljaisuus,
jota kukaan ei tunnu
tänään tahtovan
rikkoa
viime yönä
himoni
olisi ollut vapaa,
mutta pelottava
läheisyys erotti
sen ja vapautti
tehtävästään
ihmisen ominaisin
olotila on olla yksin
puhua vierestä
viereiselle, joka
ei kuule
ohitamme toisemme
näkemättä edes omaa
kuvaamme
säilytämme muistikuvia,
muovaamme ja hellimme
ajatuksiamme
houkkamainen elämä
lyö sitä palleaan ja
poistaa ilman
hengittää
kaasua, joka
ei syty ja
silti me
paijaamme niitä
kauniita unelmiamme
niitä kahleita
käsissä jaloissa,
mutta sielun kahlehtiminen
tekee meistä
toimimattomia
vapaita kuolemaan
vapaudessamme
-
olen etsinyt
niitä paikkoja
joissa elämä
haisisi elämältä
ja nyt olen taas
siinä samassa paikassa
en pääse sen
otteesta,
nämä jalat
kuljettavat siihen
samaan yhteyteen
tarrautua sen
siihen kuin kiima,
aivan kuin
olisin aina elänyt siinä
minä kun
luulin tietäväni mitä
on tapahtunut
miten ensimmäistä
kertaa voi ymmärtää
vasta sen tapahduttua
tai viattomuuden kykyä
olla puhtaus ennekuin
on nähnyt sen kaatuvan
nähdä tämä avaruus,
miten se tuijotti toisiimme
ymmärrys
-
luulin aina
saadessani
maistaa todellista
elämää, että pitäisin sen mausta
mutta se leikki
muuttikin minut
leikkikaluksi
siksiköhän
tunnen olevani kaiken
ulkopuolella,
en ymmärrä
jotenkin herään aina
ja luulen kaiken
olevan unta
vaikka onko
todellisuus unta
tyhjyyden hetkinä,
suurimmillaan kyynelkään
ei herahtanut
-
kaikkien näiden
hiljaisuuden ajatusten
aikana
tunsin miten
kiedoit kätesi
kehoni ympäri
tiedän, että
ehkä olisi pitänyt tehdä
tai
tilaisuus tekee varkaan
tai menettääkö sen
jos ajattelee eikä
toimi selkäytimellään
voisimmeko vain ottaa
vapautemme
katsomatta taaksemme
pimeään tai eteemme
valoon
katsoisimme
toisiamme silmiin ja
silloin sen näkee
elävän liekin,
jos kaikki on tarkoitettu
ja sen seurauksena
kaikki pelkistyy
yhteyteen
ymmärrykseen
yhteiseen kosketukseen
raakaa kovuutta
herkkyyden kosketeltavana
kaikki
aikojen saatossa
ulottuvillamme ja
vasta nyt todellisuutta
-
aika yhdistää,
erottaa
tekee liekin ja
odottaa kuolemaa
mutta se
ymmärtää
että olemme vapaita
ja valmiit jakamaan
jotain jää
tähän paikkaan
jotain tulee luoksemme
ja jotain kuolee
tärkein opetus
tulevaisuudelle
jättäkää tuli roihuamaan
ymmärrys kaiken kauneudelle
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=Q-p7cVIEIsI
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi