Ymmärrys

Rankka työ
rankat huvit
 
ihana tunne
näkyy horisonttiin
 
viehättävän
kauas valo
taittaa siitä
kiiltäviä viivoja
 
ollen ajatusteni
laskeutumispaikka
aivan siinä
auringon laskun
ja nousun
välimaastossa
 
ja minä
tarvitsin tätä
irtiottoa,
paikkaa mahlani
juoksuttautua
 
pitääkseni järkeni
aisoissa,
hajottamatta
maailmaa
 
tätä ankaraa maata
ja harvojen valtaa
 
ottaakseni
miehenmitalleni jotain
mitä syvyys ja
rypeminen tarkoittaa
silloin kun
ihmisessä on vielä
edes hiukkanen elämää jäljellä
 
-
 
raukeudessaan
ja kaikkensa
antaneena
on helpompi
keskittyä ajatuksiin
 
katsoa niitä
kiviin jääneitä
jalanjälkiä
 
jokaista arpea ja
kovettumaa
jalkapöydästä
varpaisiin,
jotka
ovat liimanneet
kulkuni
tähän idylliin
 
elän tätä
yötä
niin kuin
ei huomista tulisi
 
kosteutta joka
ravitsisi maan
ja sieluni kykyä
tuntea
aamullisen tähden
tapaan
hellää helkyntää
 
-
 
tuntui,
että ympäristö
oli liian vihreä
poimittavaksi
 
olisin halunnut
leikkiä
elämän kanssa
 
tuntea kuinka
se huulteni
vihlova epävarmuus
saa katseen
maasi rajalle
 
se mikä äsken sykki
ja ilakoi rehevyydessään
oli nyt
lusikallinen tyhjyyttä
 
kuluminen,
joka
oli hionut
pintamme,
kaikki näkyi
ruumiin muodoissa
 
ne pystyt olivat
pystyt tukien avulla
ja silti niistä
näkyi karkea hellyys
 
kaikki mitä
hyväilijä voi
odottaa mieltyessään
elämän häveliäisyyteen
 
-
 
miten salavihkaisesti
kärsimyksemme asteet
muuttuvat ilakointiin
 
kykyyn irrottaa
yksinäisyytemme
kiintopisteet toistemme
kannettavaksi
 
kaikki ruumiin ja
mielen heikkoudet
saivat siivet
ja hedelmättömät
haaveet
sinetöimään itseeni
 
pelkäsin kaiken
olevan omaa harhaani,
ei hänen todellisuuttaan
taivasta tuijottaessamme
 
kummaa kuinka
sisintäni
itketti vaikka
tunnelma oli ihan
käsin kosketeltavan
hyvin kohdallaan
 
ehjyys
osana herkkää ihon pintaa
 
-
 
alistuin vartalon
vaatimuksiin,
halusin
tänään tuntea
rintasi
painon kämmenkuopassa
 
elämä
halusi vakoilla
reaktioitamme
 
antaa katselijalle
enemmän
 
tässä minun
ruumiini,
katso sitä
 
katso miten se tuntee
 
tunne sen tuntema
painon kyky liikkua
 
tunne sieraimissasi
ruohon ja
mullan tuoksu,
miten se imee
itseensä
 
antaa hurmionsa
kasvaa ja
tunnetko
miten se huuhtelee
 
kyllästää
aistisi
 
-
 
tuoksuta sitä,
anna tunteiden
tuntea olemassaolosi
 
tehdä juoksevuuden
kauneus osaksi
tätä kiintymisen hetkeä
 
anna kulon
levitä
ja polttaa kohtusi
 
anna sen palkita
halusi röyhkeys
olla tänään
 
uteliaisuutesi
ensimmäinen aamu
 
anna sille
anatomiasi paljous,
anna vierivän
kiven rosoisuuden
silittää ja kynsiä
rapautuneen maan antimia
 
anna yksinäisyyden
tunteen ulista
salainen kosketus sakaaleilleen
 
-
 
kaikesta huolimatta
välillämme tuntui
edelleen etäisyys
 
vaikka tässä hetkessä
ei ollut kysymys
mistä tahansa
tai kuka tahansa
 
maaperä tuntui
otolliselta,
mutta suhteesta puuttui syvyys
 
haavoittuvuuden ilmapiiri
oli läpitunkevana
läpäisemätön ja
kaikessa tuntui
taistelun kalistelua
 
halu ja haave
eivät kohdanneet
kuten on tarkoitettu
 
vaan koskemattomuus
väisteli hetkeä,
sitä kohtaa
elämässä
jolloin ihminen tuntee
näkymättömien
esteiden olevan
ylitsepääsemättömiä
 
äänettömien rukousten
valuvan hiekkaan
 
sammuttavan sen
kytevän liekin,
joka tuntui
kuin olisi kantanut
kuolemaa sisimmässään
 
-
 
jokin tuossa
viileydessä
tuntui kuitenkin
kiehtovan
 
yön tiheys
tiivistyi ympärillämme,
ja sen lempeä
pimeys lepäsi
hartioillamme
 
tunsin tunteen
jakautuvan,
keskeltä reveten
kuin esirippu
 
sääli ja rakkaus
tuntuivat erkaantuneen
 
jakoivat yön
kuten minä
olisin halunnut sen
sinulle tarjota
 
fyysinen läheisyys
oli kuitenkin todellisuus,
emmekä voineet
olla koskemattomuuden
ulkopuolella
 
olinkohan liian
aktiivinen
yrittäessäni
toista ulos
passiivisuudestaan
 
oliko tuo sileä kallio
kuitenkin pinnaltaan
särötön
 
kaikki ne tekemäni
aloitteet vain
haavoja, jotka
eivät auenneet
 
saaneet pintaa avutumaan
aistillisuuteen,
tuntui hetkeen
kuin olisin
omissa
ajatuksissani
luoksepääsemättömän
kalvon suojattu koskemattomuus
 
-
 
hetken tunsin
miten hetki
otti mukaan
montaa tekijää
 
miten vuodenajat
pakottavat vaihtamaan
asuja,
miten arkikello
soittaa väsyneen
laulunsa
sammuen väsyneen
iltaan
vain sammuttaakseen valot
 
olisin halunnut huutaa,
miten tyhmiä olemme
kiertäessämme kehää
 
kuljemme samoja rituaaleja
vaitonaisten kerjätessä
ymmärrystään
 
vaikka se tulikuuma kekäle
jo valaisisi
koko tienoon
 
kuvitelmiemme
kirjo käytettävissämme,
viihteen virta,
joka työntyi
koko ajan
lähemmäs pintaa
valmiina murtautumaan
 
läpäisemään
sen kalvon, joka
äsken hymyili
poissaolollaan
 
ja nyt valmiina
sanomaan,
me tarvitsemme toisiamme
 
-
 
siksi se kaikki
äsken
tuntui kuolemalle,
luitten ytimen
kovuuden kohdata
uhmaajansa
 
kärsimyksen muuttua
turtuneeksi,
halukkaaksi
kiintymyksen tehdä pesänsä
 
lievittää tuskaa,
avaten itsensä
 
ei pelkkää ruumista
vaan sielunsa,
veden virrata ja
repiä siltä
juuret
 
ne ajattelevat
nystyrät,
jotka vastustavat
kaikkea muutosta
 
ensimmäinen teko ja
sen seuraus on
tärkeä,
kaikki muu selittelyä
ja paluu mahdoton
 
koska häivyttäessään itsensä
häivyttää
todellisuuden johon
haluaisi mahtua
 
-
 
hiljaisuus ympäröi
tekojamme,
lävitse pääsemätön
hiljaisuus,
jota kukaan ei tunnu
tänään tahtovan
rikkoa
 
viime yönä
himoni
olisi ollut vapaa,
mutta pelottava
läheisyys erotti
sen ja vapautti
tehtävästään
 
ihmisen ominaisin
olotila on olla yksin
 
puhua vierestä
viereiselle, joka
ei kuule
 
ohitamme toisemme
näkemättä edes omaa
kuvaamme
 
säilytämme muistikuvia,
muovaamme ja hellimme
ajatuksiamme
 
houkkamainen elämä
lyö sitä palleaan ja
poistaa ilman
hengittää
kaasua, joka
ei syty ja
silti me
paijaamme niitä
kauniita unelmiamme
 
niitä kahleita
käsissä jaloissa,
mutta sielun kahlehtiminen
tekee meistä
toimimattomia
 
vapaita kuolemaan
vapaudessamme
 
-
 
olen etsinyt
niitä paikkoja
joissa elämä
haisisi elämältä
 
ja nyt olen taas
siinä samassa paikassa
 
en pääse sen
otteesta,
nämä jalat
kuljettavat siihen
samaan yhteyteen
 
tarrautua sen
siihen kuin kiima,
aivan kuin
olisin aina elänyt siinä
 
minä kun
luulin tietäväni mitä
on tapahtunut
 
miten ensimmäistä
kertaa voi ymmärtää
vasta sen tapahduttua
 
tai viattomuuden kykyä
olla puhtaus ennekuin
on nähnyt sen kaatuvan
 
nähdä tämä avaruus,
miten se tuijotti toisiimme
 
ymmärrys
 
-
 
luulin aina
saadessani
maistaa todellista
elämää, että pitäisin sen mausta
 
mutta se leikki
muuttikin minut
leikkikaluksi
 
siksiköhän
tunnen olevani kaiken
ulkopuolella,
en ymmärrä
 
jotenkin herään aina
ja luulen kaiken
olevan unta
vaikka onko
todellisuus unta
 
tyhjyyden hetkinä,
suurimmillaan kyynelkään
ei herahtanut
 
-
 
kaikkien näiden
hiljaisuuden ajatusten
aikana
 
tunsin miten
kiedoit kätesi
kehoni ympäri
 
tiedän, että
ehkä olisi pitänyt tehdä
tai
tilaisuus tekee varkaan
 
tai menettääkö sen
jos ajattelee eikä
toimi selkäytimellään
 
voisimmeko vain ottaa
vapautemme
 
katsomatta taaksemme
pimeään tai eteemme
valoon
 
katsoisimme
toisiamme silmiin ja
silloin sen näkee
elävän liekin,
jos kaikki on tarkoitettu
 
ja sen seurauksena
kaikki pelkistyy
yhteyteen
 
ymmärrykseen
 
yhteiseen kosketukseen
 
raakaa kovuutta
herkkyyden kosketeltavana
kaikki
aikojen saatossa
ulottuvillamme ja 
vasta nyt todellisuutta
 
-
 
aika yhdistää,
erottaa
 
tekee liekin ja
odottaa kuolemaa
 
mutta se
ymmärtää
että olemme vapaita
ja valmiit jakamaan
 
jotain jää
tähän paikkaan
jotain tulee luoksemme
ja jotain kuolee
 
tärkein opetus
tulevaisuudelle
 
jättäkää tuli roihuamaan
ymmärrys kaiken kauneudelle