Jännitteisyys on
peitonnut ruumiini,
ahdas käytävä
joka
skannaa
sieluani
rakastaako joku
sitä,
yrittääkö
joku vangita
viisauden
kamppailen
elämäni kanssa
syvyydessä,
jossa en
tiedä
milloin seuraavan
kerran
saan hengittää
se rikkoo
ulkokuoreni,
purkaa identiteettini
saadakseen selvää
olenko heikko
olenko peittänyt
kasvoni
tämän tosiasian eteen
etten jaksa
kantaa vahvaa
minääni enää
metriäkään
selässäni
olen täysin
myötätunnon armolla,
sillä samalla
alustalla,
josta on niin lyhyt matka
tunnustukseen
herättää
se rakkaus,
kohtaaminen
jota olen niin
monesti pelännyt
-
miten täydellisyys
eristää ihmisen,
synnyttäen
häpeää
joskus mietin
onko se
sieluni musertavuus
rakkautta vai
häpeää
synnyttääkö se
elämää
vai tappaako
se pelottelemalla
luovuutta luovuttamalla
haavoittamalla
sieluni
hipiää,
en ymmärrä
miksi siihen
sattuu joskus
niin paljon
siksi meidän
olisi sisimmässämme
kuoltava, jotta
syntyessämme
uudelleen
olisimme
itsemme näköisiä
eläisimme
voimavarojemme
rajallisuudessa
uskoisimme,
että rakastaessamme
meitäkin rakastetaan
ja minun ei
tarvitse enää
paeta
sitä mitä
olen koko elämäni etsinyt
-
kuuntelen taas
puiden ja
lehtien havinaa
ja se
solisevan puron
tuoksu
on sisimpäni
tapa kellua
ymmärtämättömyydessä
katsoa
niitä
käsien pohjaviivoja
ja niin
ne ajatukset
virtavat
niin ne
kastelevat maan,
että niistä
kasvaisi nautinto
jotain joka
aukaisisi
lukitut ovet
laatikot
johon se
kaikki on vangittu
vapaudessaan
-
näissä siivissä
se on,
pakko olla
oma ihmeeni
rakkauteni
-
lentämisessä
on aina
jotain salaperäistä
ja pelottavaa
siinä mieli
suostuu
jokaiseen
mahdolliseen
asentoon
ja
aina se tuntuu
yhtä taivaalliselle
anteliaisuus
on herkkä
laji,
tapa jolla
uinuvat aistit
herätetään
supistuksia
me tarvitsemme
tyydyttyäksemme
ollaksemme
ihmisiä ja
nauttiaksemme
elämästä
-
ikävöin sitä
tunnetta,
sitä suudelmaa
kaulalla
se vaan jotenkin
pureutuu sieluun
kiskoo kohti
sitä saavuttamatonta,
samalla tavoin
sitä
kaipaa sitä
pelastusta
miten se
oikea tuoksu
osaakin
kietoutua ja
puristaa oikeaa
kohtaa
miten ne
menneet muistot
on laitettava
pieneen paperiseen
veneeseen ja
työnnettävä
eteenpäin lipumaan
-
sydän on
kumman muotoinen,
ihme kapistus
joskus se vetää
tuhatta,
antaa melkein
tajun lähteä
ja joskus meinaa pysähtyä
miten siitä
osaakin lähteä
sellainen
kumma henki,
joka osaa niin
kauniisti leijailla
ja astua siihen
kohtaan sielua, jossa
tieto tekee
tajunnan kovin
kiihkeäksi
se, on
kuin erektio
joka nousee ja
laskee
tietoisuuden taa
ymmärtämättä
mistä se
tulee ja minne
menee
mutta jotain maagista
siinä on,
miten sen
pehmeys houkuttelee
ja kovuus
vie hulluuden porteille
niitä samanlaisia
pisteitä
on melko vähän tässä
maailmassa
sellaista matkanteon
pitäisikin olla,
puolikkaasta täyteen
tai olisiko
puolikkaasta kokonaisuuteen
tyytyväisten olla
ja
täyttää maa
-
aukko oli
täyttymässä,
ajatuksen
suopeus oli
saanut lihaksensa
kaikki oli kiinni
omantunnon kyvystä,
nousta sanan
mielikuvassa
kuolleista
vallankumous,
sellainen miehen
mentävä reikä
sellainen,
joka
on rakennettu ihmisen
sisälle
sellainen turvallisen
elämän muuri
on näkymättömyys,
jonka
aukosta on kavuttava
sen tapa
kaataa se häpeä
ja tunnustaa heikkous
tunnustaa tarvitsevansa
ihmistä enemmän kun
ihminen tarvitsee
tavaraa
tarviten pohjavettä,
joka on kirkkaus,
kastevesi
uuteen ajatukseen
hiljaisuuden tulla
ja se pelottava
hiljaisuus tuli
-
lue nyt sisimpäsi
lue onnellisuus ääneen
-
onko sellaisia
vesistöjä
olemassakaan,
johon ei muutama
kyynelkin mahtuisi
suusta se alkaa,
huulista
kuljettamalla
katse toiseen ihmiseen
ihoon on
kätketty monta
sielua, mutta
rukousta ei kuule
välttämättä kukaan
kukaan ei
huomaa miten pehmeys
kovettuu syntyessään
ja sitä huutoa kuuluu
aamusta iltaan,
sitä voimaa,
joka murtaa
vastustuskykysi
vieden kaiken
perille
ja mitä sinä teet
päästäksesi sinne,
huudat
huudat ollaksesi
yhtä niin kuin
rakkaus kantaa sinua
rakkaus,
joka
huutaa sinussa
intohimosi tuoksussa
tahtosi kiivetä
korkeammalle,
huutoa kovemmin
korkeammalle
yhteen ne
on tarkoitettu
sanot
yhteen
kehon ja
sielun intohimo
-
hämärä laskeutui
auringon valon saattaessa
ymmärryksen hitaasti
sieluuni
(näkymätön maailma)
ja se kovuus
oli muuttunut pehmeydeksi
niin se
uusi maailma
alkaa taas tyhjyydestä,
katoavaisuuden surusta
tehden ennen tekemätöntä
ollakseen tällä kertaa
rakkaus
näkymätön este
ylitettäväksi
sinunkin auttaa sen syntyä tähän maailmaan
sillä mitä muutakaan se voisi olla, se taivaisiin astuminen
-
kaikkeuden
mittaamattomuuden
tavarataloon vaan
tekemään valintoja
aineettomia ja ohimeneviä
yhtä paljon kuin
ihojen ja sielujen peittelemistä rakkaudella
mistä kukakin tuntee itsensä onnelliseksi
mutta vapaa sen hetken täytyy kuitenkin olla,
ilossa suin vapaa tahtomaan
tulvillaan elämän kauneutta
ja vastaus itsepintaiseen koputukseen
joku rakastaa aina
täydellisiä ei ole
olemassakaan,
on vain rakkautta
ja rakastavia
peitonnut ruumiini,
ahdas käytävä
joka
skannaa
sieluani
rakastaako joku
sitä,
yrittääkö
joku vangita
viisauden
kamppailen
elämäni kanssa
syvyydessä,
jossa en
tiedä
milloin seuraavan
kerran
saan hengittää
se rikkoo
ulkokuoreni,
purkaa identiteettini
saadakseen selvää
olenko heikko
olenko peittänyt
kasvoni
tämän tosiasian eteen
etten jaksa
kantaa vahvaa
minääni enää
metriäkään
selässäni
olen täysin
myötätunnon armolla,
sillä samalla
alustalla,
josta on niin lyhyt matka
tunnustukseen
herättää
se rakkaus,
kohtaaminen
jota olen niin
monesti pelännyt
-
miten täydellisyys
eristää ihmisen,
synnyttäen
häpeää
joskus mietin
onko se
sieluni musertavuus
rakkautta vai
häpeää
synnyttääkö se
elämää
vai tappaako
se pelottelemalla
luovuutta luovuttamalla
haavoittamalla
sieluni
hipiää,
en ymmärrä
miksi siihen
sattuu joskus
niin paljon
siksi meidän
olisi sisimmässämme
kuoltava, jotta
syntyessämme
uudelleen
olisimme
itsemme näköisiä
eläisimme
voimavarojemme
rajallisuudessa
uskoisimme,
että rakastaessamme
meitäkin rakastetaan
ja minun ei
tarvitse enää
paeta
sitä mitä
olen koko elämäni etsinyt
-
kuuntelen taas
puiden ja
lehtien havinaa
ja se
solisevan puron
tuoksu
on sisimpäni
tapa kellua
ymmärtämättömyydessä
katsoa
niitä
käsien pohjaviivoja
ja niin
ne ajatukset
virtavat
niin ne
kastelevat maan,
että niistä
kasvaisi nautinto
jotain joka
aukaisisi
lukitut ovet
laatikot
johon se
kaikki on vangittu
vapaudessaan
-
näissä siivissä
se on,
pakko olla
oma ihmeeni
rakkauteni
-
lentämisessä
on aina
jotain salaperäistä
ja pelottavaa
siinä mieli
suostuu
jokaiseen
mahdolliseen
asentoon
ja
aina se tuntuu
yhtä taivaalliselle
anteliaisuus
on herkkä
laji,
tapa jolla
uinuvat aistit
herätetään
supistuksia
me tarvitsemme
tyydyttyäksemme
ollaksemme
ihmisiä ja
nauttiaksemme
elämästä
-
ikävöin sitä
tunnetta,
sitä suudelmaa
kaulalla
se vaan jotenkin
pureutuu sieluun
kiskoo kohti
sitä saavuttamatonta,
samalla tavoin
sitä
kaipaa sitä
pelastusta
miten se
oikea tuoksu
osaakin
kietoutua ja
puristaa oikeaa
kohtaa
miten ne
menneet muistot
on laitettava
pieneen paperiseen
veneeseen ja
työnnettävä
eteenpäin lipumaan
-
sydän on
kumman muotoinen,
ihme kapistus
joskus se vetää
tuhatta,
antaa melkein
tajun lähteä
ja joskus meinaa pysähtyä
miten siitä
osaakin lähteä
sellainen
kumma henki,
joka osaa niin
kauniisti leijailla
ja astua siihen
kohtaan sielua, jossa
tieto tekee
tajunnan kovin
kiihkeäksi
se, on
kuin erektio
joka nousee ja
laskee
tietoisuuden taa
ymmärtämättä
mistä se
tulee ja minne
menee
mutta jotain maagista
siinä on,
miten sen
pehmeys houkuttelee
ja kovuus
vie hulluuden porteille
niitä samanlaisia
pisteitä
on melko vähän tässä
maailmassa
sellaista matkanteon
pitäisikin olla,
puolikkaasta täyteen
tai olisiko
puolikkaasta kokonaisuuteen
tyytyväisten olla
ja
täyttää maa
-
aukko oli
täyttymässä,
ajatuksen
suopeus oli
saanut lihaksensa
kaikki oli kiinni
omantunnon kyvystä,
nousta sanan
mielikuvassa
kuolleista
vallankumous,
sellainen miehen
mentävä reikä
sellainen,
joka
on rakennettu ihmisen
sisälle
sellainen turvallisen
elämän muuri
on näkymättömyys,
jonka
aukosta on kavuttava
sen tapa
kaataa se häpeä
ja tunnustaa heikkous
tunnustaa tarvitsevansa
ihmistä enemmän kun
ihminen tarvitsee
tavaraa
tarviten pohjavettä,
joka on kirkkaus,
kastevesi
uuteen ajatukseen
hiljaisuuden tulla
ja se pelottava
hiljaisuus tuli
-
lue nyt sisimpäsi
lue onnellisuus ääneen
-
onko sellaisia
vesistöjä
olemassakaan,
johon ei muutama
kyynelkin mahtuisi
suusta se alkaa,
huulista
kuljettamalla
katse toiseen ihmiseen
ihoon on
kätketty monta
sielua, mutta
rukousta ei kuule
välttämättä kukaan
kukaan ei
huomaa miten pehmeys
kovettuu syntyessään
ja sitä huutoa kuuluu
aamusta iltaan,
sitä voimaa,
joka murtaa
vastustuskykysi
vieden kaiken
perille
ja mitä sinä teet
päästäksesi sinne,
huudat
huudat ollaksesi
yhtä niin kuin
rakkaus kantaa sinua
rakkaus,
joka
huutaa sinussa
intohimosi tuoksussa
tahtosi kiivetä
korkeammalle,
huutoa kovemmin
korkeammalle
yhteen ne
on tarkoitettu
sanot
yhteen
kehon ja
sielun intohimo
-
hämärä laskeutui
auringon valon saattaessa
ymmärryksen hitaasti
sieluuni
(näkymätön maailma)
ja se kovuus
oli muuttunut pehmeydeksi
niin se
uusi maailma
alkaa taas tyhjyydestä,
katoavaisuuden surusta
tehden ennen tekemätöntä
ollakseen tällä kertaa
rakkaus
näkymätön este
ylitettäväksi
sinunkin auttaa sen syntyä tähän maailmaan
sillä mitä muutakaan se voisi olla, se taivaisiin astuminen
-
kaikkeuden
mittaamattomuuden
tavarataloon vaan
tekemään valintoja
aineettomia ja ohimeneviä
yhtä paljon kuin
ihojen ja sielujen peittelemistä rakkaudella
mistä kukakin tuntee itsensä onnelliseksi
mutta vapaa sen hetken täytyy kuitenkin olla,
ilossa suin vapaa tahtomaan
tulvillaan elämän kauneutta
ja vastaus itsepintaiseen koputukseen
joku rakastaa aina
täydellisiä ei ole
olemassakaan,
on vain rakkautta
ja rakastavia
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=H_tvqsENfUY
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut