Aika
on
hetkittäin
odotusta
halun ja
ystävyyden
heräämistä
elämän sateen
pestyä mielesi
syövereitä
niin se
on satanut
sielusi kanteen
pessyt ja
huuhdellut,
kuvioinut ja
koristellut
viime aikoina
tosin on
satanut paljon
liikaa
myötätuntonikin
lienee valunut
tuntonsa
nimettömyyteen
no
onneksi
intohimottomuus
ei sentään
ole mädäntynyt
sytytysneste ei
tänään vaan
tuntunut ottavan
tulta alleen
ihmisessä on
paljon odotuksia,
aurinkoja
jotka kukoistavat
kuin tyköistuva
alusvaate
tai ulapalla
siintävä
uimapuku
ihonmyötäisyys,
joka hivelee
pehmeää
ihoa
ja toisella
puolen näkyykin
jo haavoittuvaisuus
veren pakeneminen
synkkyyksiin,
joita jokaisessa
ihmisessä
on
riittämättömyyteen
tuntuu ,
että
elämässä
on liikaa irrallisuuksia
tänään hellyys
ottaa sylisi
ja huominen tekee
siitä heikkouden
lahjakas pettäminen
muuttuu
kevytmielisyydessään
antautumiseksi
ja kun aika
on koittanut
tekomme taitetaan
kokoon ja paikka
muuttuu
peittelymme
muuttuu rehellisyyteen
vajotakseen taas
näyttelyyn
kaikki muistuttaa
rahaa,
miten likaista
se voi olla
ja pesemällä sen
saa helposti
syttymään
tekemään asioita
joita joudumme
koko ajan
selittelemään
mikä synnyttää ja
tuhoaa heikkoudet
mikä tekee
meistä rohkeita,
halujammekin
korkeampia ja
taas kohta
matelemme ja
odotamme
sitä sadetta,
joka vaan tekee
tehtäväänsä
sataa ja sataa
pesee ja huuhtelee
kuvioi ja koristelee
pahintahan mitä
voisi olla
on
että löytäisit oman
elämänkertasi,
oman päiväkirjasi ja
huomaisit tulleesi
petetyksi niissä
lauseissa
uskoneesi totuuteen,
joka onkin valehdellut
selkänsä takana
ja kaikki olisikin
kuviteltua
mikä oli saanut
ääriviivasi hehkumaan
olikin vain
heijastus
viemäri, joka
oli etsinyt sateensa
ja saanut kaikki
henkiset mustelmansa
värisemään
päiviensä valoon
elämänsä
voi vakuttaa,
mutta rakkaudella
ei ole takuuta
ihmeellinen sade,
se saa silmänikin
kostumaan
suolan maun
huuliin,
kielelle
miten se tyhjyyskin
osasi
pudota kovemmin
kuin tuo sade
miten se halu
ja tarve pelkäsivät,
olivat antaneet
levottomuudelle
hetkensä purkautua
tuuli oli taas
löytämässä suuntansa
kuulinko jopa
sanan
”perkele”
se on hyvä
ennusmerkki
että sateen tuoksu
oli täyttänyt huoneen
tuonut tunteeni
jälleen näkyväksi
ja se kyynel
täynnä melankolista
herkkyyttä
minun teki
mieleni halata
elämää, menneisyyttä
tuntea ajan tiiveys,
kuinka se puristautuu
ja on muutakin
kuin pelkkiä
sykähdyksiä
ja ymmärtää
kuinka
lannistumaton se
sade osaakin
olla
kuinka se
osasi antaa
näön tunteelleni
mikään ei
hetkeen ollut
yhdentekevää
tunnottomuus oli
muuttunut
läpinäkyvyydestä
romanttisuuteen,
se hetken
kadoksissa
ollut aika
oli löytänyt
nimensä,
asettunut asumaan
sieluni perukoille
toisaalta
kun ajattelee
olisin voinut
kuolla
siihen hapettomuuteen
virtaan, joka
ei olisi vienyt
minnekään
pelottavaa
niin kuin
yö tuntuu odottavan
epätoivoista ihmistä
kiusatakseen,
antaakseen päivälle
onnettomia merkityksiä
sukellusretken, jota
kukaan ei kaipaa,
mutta painajaisiin tai
unettomuuteen ne
vaan kiinnittyvät
mitä siitä
elämästä sitten
pitäisi tietää
paitsi elää ja
hengittää
ja poimia sitä
kauneutta katseellaan
hidas maailma
syntyy tottumuksista
ja äänistä
tänään toki
olin ollut
vaitelias
tai ruumiini oli
kuollut äänensä
mykkyyteen,
mutta
sade tuli ja
pelasti äänettömyyden
tuoksutti sitä
samaa rakastelun
pinnoittamaa
makeaa tuoksua
ja tunsin taas
olevani tolpillani
katseeni ei
vaatinut mitään,
mutta katseestasi
tunsin, että halusit
ja minä halusin
haudata kuolleet
haaveeni
jotta seuraava
hetki olisi jotain
uutta, jotain
joka levittäisi
ajatukset
veren suonissa
jäykkyyteen,
ajan hetkellisyyden
vaarallisuuteen
elämän maun kanssa
näkisin hetken
mahdollisuuden,
miten sitä
elollista pintaa
silitetään
ylittäisin rajan,
jonka jälkeen tunteella
ei olisi taas hetkeen
mitään väliä
se saisi levätä
mikä humoristi,
mikä vaarallisuus
kutkutti elämän
nystyröitä
mielihyvän
sätkiä onnellisuudessaan
vieroitusoireiden kyky
nauttia rakkaudestaan
mietin niitä
periksi antamisen rajoja,
rajoja joissa
se tunne muuttuu
missä asti se
riisuminen
olisi onnellisuutta ja
missä vaiheessa
selittämättömyys
ottaisi aja otteeseensa
satunainen ja
ohikiitävä ihmisyys
vaihtuisi vaatteisiin,
jotka hiljentäisivät koko
tienoon
miten irvokasta,
että hiljaisuudella on
aina paikkansa
ja hetkeen
tarvitsen karheutta,
tarvitsen rivosuisen
perkeleen, joka
syöttää vartaloni
tykyttävän tunteen
basson, joka
pumppaa elämää
erektiooni,
peittäen heräilevät kipuni
jotta elämän raskaus
ei tunnu silmieni
ikkunoissa,
valo erota pimeydestä
ja syttyä tuleen
sen on oltava
nälkää,
euforista keveyttä
huutaa sisintään
rauhoittumaan,
että elämä
osaisi taas jatkaa
kulkuaan
se aika oli
löytänyt osoitteensa,
löytänyt kyvyn
olla lahja lahjoittajalleen
minä ole
se lahja,
minä olin se
joka tarrasi
siihen ja sen
kiihko tavoitti sydämeni
miten ne kaikki
eleet ja huudot
raivasivat tilaa
ja sitten tulivat
ne tähdet
ne silmät, joita
en ollut
aiemmin koskaan
nähnyt
miten ne
tihensivät sykkeen,
oli jopa hetkeen
vaikea hengittää
niin tiheää
tuntua niissä
oli
näin miten kävelin
kohti sitä kuvaa
sellaisia pieniä
tilanteita, jossa
hetkeen ei tunne mitään
ja hetkeen hapuilee
sen lonkeroisissa
tuulissa
ja nyt olisi
vain laskettava
irti
ja tunnettava
intiimisen idyllin
kosketus
aura, joka
olisi vapaus ja
vastuu
tunne elämän
täydellisyydestä
tällaiseltako se
elämän rakasteleminen
tuntuu
yhtä helvettiä
olla paratiisissa ja
palata sitten taas
helvettiin
sade oli kastellut
olin sukeltanut
uuteen aamuun
määrätietoisuus
oli ottanut askeleensa,
eksyneen sielun
tapa herätä ja
ottaa uusi suuntavaisto
uusi suunta,
mutta miten löytäisin teidät
miten saisin taas
sille sateen ropinalle
merkityksiä
antaen pintansa
arvaamattomuudelle ja
silti tietäisi aina
odottavansa jotain
jota oli aina odottanut
on
hetkittäin
odotusta
halun ja
ystävyyden
heräämistä
elämän sateen
pestyä mielesi
syövereitä
niin se
on satanut
sielusi kanteen
pessyt ja
huuhdellut,
kuvioinut ja
koristellut
viime aikoina
tosin on
satanut paljon
liikaa
myötätuntonikin
lienee valunut
tuntonsa
nimettömyyteen
no
onneksi
intohimottomuus
ei sentään
ole mädäntynyt
sytytysneste ei
tänään vaan
tuntunut ottavan
tulta alleen
ihmisessä on
paljon odotuksia,
aurinkoja
jotka kukoistavat
kuin tyköistuva
alusvaate
tai ulapalla
siintävä
uimapuku
ihonmyötäisyys,
joka hivelee
pehmeää
ihoa
ja toisella
puolen näkyykin
jo haavoittuvaisuus
veren pakeneminen
synkkyyksiin,
joita jokaisessa
ihmisessä
on
riittämättömyyteen
tuntuu ,
että
elämässä
on liikaa irrallisuuksia
tänään hellyys
ottaa sylisi
ja huominen tekee
siitä heikkouden
lahjakas pettäminen
muuttuu
kevytmielisyydessään
antautumiseksi
ja kun aika
on koittanut
tekomme taitetaan
kokoon ja paikka
muuttuu
peittelymme
muuttuu rehellisyyteen
vajotakseen taas
näyttelyyn
kaikki muistuttaa
rahaa,
miten likaista
se voi olla
ja pesemällä sen
saa helposti
syttymään
tekemään asioita
joita joudumme
koko ajan
selittelemään
mikä synnyttää ja
tuhoaa heikkoudet
mikä tekee
meistä rohkeita,
halujammekin
korkeampia ja
taas kohta
matelemme ja
odotamme
sitä sadetta,
joka vaan tekee
tehtäväänsä
sataa ja sataa
pesee ja huuhtelee
kuvioi ja koristelee
pahintahan mitä
voisi olla
on
että löytäisit oman
elämänkertasi,
oman päiväkirjasi ja
huomaisit tulleesi
petetyksi niissä
lauseissa
uskoneesi totuuteen,
joka onkin valehdellut
selkänsä takana
ja kaikki olisikin
kuviteltua
mikä oli saanut
ääriviivasi hehkumaan
olikin vain
heijastus
viemäri, joka
oli etsinyt sateensa
ja saanut kaikki
henkiset mustelmansa
värisemään
päiviensä valoon
elämänsä
voi vakuttaa,
mutta rakkaudella
ei ole takuuta
ihmeellinen sade,
se saa silmänikin
kostumaan
suolan maun
huuliin,
kielelle
miten se tyhjyyskin
osasi
pudota kovemmin
kuin tuo sade
miten se halu
ja tarve pelkäsivät,
olivat antaneet
levottomuudelle
hetkensä purkautua
tuuli oli taas
löytämässä suuntansa
kuulinko jopa
sanan
”perkele”
se on hyvä
ennusmerkki
että sateen tuoksu
oli täyttänyt huoneen
tuonut tunteeni
jälleen näkyväksi
ja se kyynel
täynnä melankolista
herkkyyttä
minun teki
mieleni halata
elämää, menneisyyttä
tuntea ajan tiiveys,
kuinka se puristautuu
ja on muutakin
kuin pelkkiä
sykähdyksiä
ja ymmärtää
kuinka
lannistumaton se
sade osaakin
olla
kuinka se
osasi antaa
näön tunteelleni
mikään ei
hetkeen ollut
yhdentekevää
tunnottomuus oli
muuttunut
läpinäkyvyydestä
romanttisuuteen,
se hetken
kadoksissa
ollut aika
oli löytänyt
nimensä,
asettunut asumaan
sieluni perukoille
toisaalta
kun ajattelee
olisin voinut
kuolla
siihen hapettomuuteen
virtaan, joka
ei olisi vienyt
minnekään
pelottavaa
niin kuin
yö tuntuu odottavan
epätoivoista ihmistä
kiusatakseen,
antaakseen päivälle
onnettomia merkityksiä
sukellusretken, jota
kukaan ei kaipaa,
mutta painajaisiin tai
unettomuuteen ne
vaan kiinnittyvät
mitä siitä
elämästä sitten
pitäisi tietää
paitsi elää ja
hengittää
ja poimia sitä
kauneutta katseellaan
hidas maailma
syntyy tottumuksista
ja äänistä
tänään toki
olin ollut
vaitelias
tai ruumiini oli
kuollut äänensä
mykkyyteen,
mutta
sade tuli ja
pelasti äänettömyyden
tuoksutti sitä
samaa rakastelun
pinnoittamaa
makeaa tuoksua
ja tunsin taas
olevani tolpillani
katseeni ei
vaatinut mitään,
mutta katseestasi
tunsin, että halusit
ja minä halusin
haudata kuolleet
haaveeni
jotta seuraava
hetki olisi jotain
uutta, jotain
joka levittäisi
ajatukset
veren suonissa
jäykkyyteen,
ajan hetkellisyyden
vaarallisuuteen
elämän maun kanssa
näkisin hetken
mahdollisuuden,
miten sitä
elollista pintaa
silitetään
ylittäisin rajan,
jonka jälkeen tunteella
ei olisi taas hetkeen
mitään väliä
se saisi levätä
mikä humoristi,
mikä vaarallisuus
kutkutti elämän
nystyröitä
mielihyvän
sätkiä onnellisuudessaan
vieroitusoireiden kyky
nauttia rakkaudestaan
mietin niitä
periksi antamisen rajoja,
rajoja joissa
se tunne muuttuu
missä asti se
riisuminen
olisi onnellisuutta ja
missä vaiheessa
selittämättömyys
ottaisi aja otteeseensa
satunainen ja
ohikiitävä ihmisyys
vaihtuisi vaatteisiin,
jotka hiljentäisivät koko
tienoon
miten irvokasta,
että hiljaisuudella on
aina paikkansa
ja hetkeen
tarvitsen karheutta,
tarvitsen rivosuisen
perkeleen, joka
syöttää vartaloni
tykyttävän tunteen
basson, joka
pumppaa elämää
erektiooni,
peittäen heräilevät kipuni
jotta elämän raskaus
ei tunnu silmieni
ikkunoissa,
valo erota pimeydestä
ja syttyä tuleen
sen on oltava
nälkää,
euforista keveyttä
huutaa sisintään
rauhoittumaan,
että elämä
osaisi taas jatkaa
kulkuaan
se aika oli
löytänyt osoitteensa,
löytänyt kyvyn
olla lahja lahjoittajalleen
minä ole
se lahja,
minä olin se
joka tarrasi
siihen ja sen
kiihko tavoitti sydämeni
miten ne kaikki
eleet ja huudot
raivasivat tilaa
ja sitten tulivat
ne tähdet
ne silmät, joita
en ollut
aiemmin koskaan
nähnyt
miten ne
tihensivät sykkeen,
oli jopa hetkeen
vaikea hengittää
niin tiheää
tuntua niissä
oli
näin miten kävelin
kohti sitä kuvaa
sellaisia pieniä
tilanteita, jossa
hetkeen ei tunne mitään
ja hetkeen hapuilee
sen lonkeroisissa
tuulissa
ja nyt olisi
vain laskettava
irti
ja tunnettava
intiimisen idyllin
kosketus
aura, joka
olisi vapaus ja
vastuu
tunne elämän
täydellisyydestä
tällaiseltako se
elämän rakasteleminen
tuntuu
yhtä helvettiä
olla paratiisissa ja
palata sitten taas
helvettiin
sade oli kastellut
olin sukeltanut
uuteen aamuun
määrätietoisuus
oli ottanut askeleensa,
eksyneen sielun
tapa herätä ja
ottaa uusi suuntavaisto
uusi suunta,
mutta miten löytäisin teidät
miten saisin taas
sille sateen ropinalle
merkityksiä
antaen pintansa
arvaamattomuudelle ja
silti tietäisi aina
odottavansa jotain
jota oli aina odottanut
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=eANNe2Gbf70
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut