delfiinit itkevät krokotiilin kyyneleitä,
niin ja minähän itken kaikkea suurempaa
taivaalla ei ole kasvoja mutta iskuja satelee vasten niitä
surulla ei ole sanoja mutta teot syntyvät sanoista
mielessäni ei ole enää järkeä mutta lauseissa on surua
lopussa kadotan matkan tarkoituksen, sinä pimennät auringonpimennyksen
milloin viimeksi on ollut enemmän hajalla kun palasina
onko sillä väliä, hakkaa tuulella posket viiruille
tapa surusilmäiset ihmiset jo silmiisi
voima on teoissa, kasvan erilleen niistä
sinä olet kasvanut jo pois meistä
ja piirteet hämärtyy hämärään
näkö ei enää vahvista
vahvistuneita
Selite:
020293-160808, K <3
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit