Aamulla suihkun jälkeinen tuoksusi houkutteli minut
takaisin sänkyyn.
Täydelliset aamut eivät vain koskaan kasva täydellisiksi päiviksi.
Ne vain tekevät todellisuuden vastaanottamisesta
entistäkin epämiellyttävämpää.
Sanat ovat lakanneet riittämästä, kuuvaamaan sitä miltä tuntuu, kun matto kerta toisensa jälkeen katoaa.
Silti kukaan ei ymmärrä miksi haluaisin asettua lattialle valmiiksi makaamaan.
Betoni on kylmää, mutta se ei muutu.
Pessimistikin pettyy, vaikka toisin sanotaan,
toiveet kun muhivat aina jossain,
vaikkakin syvällä piilossa.
Miksi kukaan ei näe että maailma pyörii hullun määritelmää toistaen?
Eikö se tee minusta nimenomaan terveen jos lakkaan yrittämästä?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kaikki riippuu siitä mistä häivähdyksestä ottaa kiinni. elämä on labyrintti, tarpeeksi kauan kun etsii niin löytyy oikea häivähdys, joka vie perille. suosittelen runon minälle linkin parkin breaking the habit kappaletta. se auttaa ymmärtämään kuinka vaikeaa on päästä vääristä riippuvaisuuksista eroon
pidin paljon runosta se sai pohtimaan