Ensimmäisenä yönä
linnut valittivat
Minä katsoin ulos ikkunasta,
lasin takana väijyi pimeys
Sen kylmät sormet,
usvaiset sormet,
sivelivät ikkunan pintaa
Minä vain katsoin
linnut valittivat
Toisena yönä
puutkin valittivat
Niiden onkaloista
syvältä kaarnakuorien alta
pulppusi kultainen mahla,
veri
Minunkin onkaloissani
värisi hiljaa jokin tuntematon,
syvyyksistä se purkautui
sakeina kyyneleinä
Kolmantena yönä
puut kuolivat
Ne kaartuivat karrelle,
surusta mykkinä, rampoina
Linnut kuolivat,
yksi kerrallaan putosivat maahan
kuolemaan
lasin takana…
Usvamainen käteni siveli hiljaa ikkunaa
Olinkin ollut koko ajan
ulkopuolella
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
