Hipaisuja käsivarsissanne,
pieniä suukkoja huulillanne.
Kiusoittelevia sanoja pitkin ilmoja,
helliä katseita verkkokalvoillanne.
Tämä kuin osa satumaista unelmaa
kun vain oppisitte olemaan.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Runoilija LiLja
nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 22.8.2004
Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-
olemisen vaikeus.
Käyttäjän kaikki runot
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| LiLja | Nimetön | 14.11.2007 | 7 | Runo |
| LiLja | olemisen vaikeus. | 22.12.2006 | 2 | Runo |
| LiLja | Nimetön | 30.10.2006 | 3 | Runo |
| LiLja | Pienet salaisuudet | 2.4.2006 | 4 | Runo |
| LiLja | Nimetön | 10.3.2006 | 1 | Runo |
| LiLja | Vallankäyttö | 28.2.2006 | 1 | Runo |
| LiLja | Nimetön | 3.2.2006 | 2 | Runo |
| LiLja | Joskus sinut löydän | 6.1.2006 | 2 | Runo |
| LiLja | Nimetön | 4.1.2006 | 1 | Runo |
| LiLja | Romahdettu | 26.12.2005 | 0 | Runo |
Kommentit
Alku, niin monesti olemista, kuin syksyn heikoilla jäillä. Henkäyksin voi jään murtaa, johtaa kylmyyteen.
Nätti runo alun vaikeudesta, epävarmuuden epävarmuudesta. Kiitos mietteestä, lukuhetkestä.
Kaunis lämpöinen kesän hehku... pienine suukkoineen *~