En tarvitse enää jäätelöpuikkoja

Joku tuli vastaan
ja itki.

Taittelin haitarimadon
hippokampuksestani.
Järki nyt sentään.

Sitten oli se valo
takanasi.
Lakanasi.

Tänään laitamme
myeliinitupen massapalloon.
Kiitti hei.

Kuut, purot, luut, murot.
Te etäisesti runoa muistuttavat.
Pyydän!
Jättäkää frontaalilohkoni,
armahtakaa aivosiltaani.

En tarvitse enää jäätelöpuikkoja.

Otan mieluummin
sen
muiden todellisuuden
joka ei rapsuta
eilistä erikeepperiä
vaan
tähtää leukotomin veistämään
ah, niin suureen

-ttomuuteen.