Ei ulotu syli niin leveälle
kuin tämä kevät ansaitsisi!
Säteiden ja puiden tanssi kasvattaa
suuren kuiskivan keinun
jossa tanssin, tanssin.
Kun vihmova sade hyväilee
selkäni puuvillaa,
sinivuokko kyyristyy kiitollisena
kämmeneni alle.
Olemme kaksin.
Silmut, versot, maan ensimmäinen huokaus.
Rakastan, rakastan!
Mikä voisi enää
valoani voittaa?
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Mariia | Vihreä | 3.2.2014 | 0 | Runo |
| Mariia | Keväälle | 22.4.2012 | 1 | Runo |
| Mariia | En ole. Mutta. | 23.2.2012 | 0 | Runo |
| Mariia | En tarvitse enää jäätelöpuikkoja | 31.1.2012 | 0 | Runo |
| Mariia | Kun minusta tuli artefakti | 29.9.2011 | 0 | Runo |
| Mariia | Salto | 26.8.2011 | 1 | Runo |
| Mariia | Taiteilijan harha | 13.9.2010 | 10 | Runo |
| Mariia | Kolmiopuuni | 28.4.2009 | 0 | Runo |
| Mariia | Olipa kerran tiistai | 6.2.2009 | 7 | Runo |
| Mariia | Tässä, nyt ja ennen | 4.2.2009 | 3 | Runo |
Kommentit
Valloittava!