Synkän talven nukkui hän,
tuo neito hento, prinsessa ruusunen
Vain kyynel vieri poskeltaan,
kun yksinäisyys, pettymykset valtas neidon sydämen
Vain omaa prinssiään hän odottaen
nukkui talven synkän sen,
sillä kuin umpijäässä sydän ois
kuka saisikaan jään sulamaan pois?
Kuin ihme tapahtui,
saavuit sinä, prinssi kultainen
Suudelmalla herätit,
neidon sydämen sulatit
Nyt prinsessa onnellisempi kuin ikinä
siitä kiitos vain sinulle,
omalle prinssilleni,
kaikkein rakkaimmalle
Selite:
kulta <3
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Oikestaan näin olen minä
aina ajatellut. Miehen pitää osata
Rakastaa niin, että Nainen tuntee olevansa
prinsessa! No, toki mieskin saa tuntea itsensä
prinssiksi.
Alkuun luin tätä Runoa nahkatuolini kärjellä
kiikkuen, mutta ihastuin tähän tekstiin.
On tämä erilainen, persoonallinen,
avoin tunteissa.
Nautittava ja hyvä Runo.
Kaunis ja ihana runo<3