alkuhuuman jälkeen
Olenko minä se johon rakastuit?
se salaperäinen tyttö
joka itsekseen hymyilee
jonka naurusta voimaa sait
Olenko vielä se sama tyttö
vaikka olen tyttö surullinen?
Onko mikään enää niinkuin ennen?
sanot "olen onnellinen, kai..."
sanot, että tää suhde on rutiinia,
ihan tylsää ja samanlaista aina.
Tunnen itseni huonoksi
Eikö minua voi rakastaa tällaisena?
Täytyykö aina leikkiä uusia leikkejä,
vaikka tahtoisi kiinnittyä hetkeksi rutiineihin
ja tuntea vakautta ja turvallisuutta?
Selite:
luvattiin, tää alkuhuuma ei mee koskaan pois.
nyt se ilmeisesti on mennyt, jos suhde käy toisen mielestä tylsäksi ja rutiininomaiseksi?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sun kumppanisi vaikuttaa sellaselta tyypiltä, jolla ei ole "jalat maassa." Hänen pitää ymmärtää, että alkuhuuma on vain alussa, niin käy kaikilla.. Jos sä et riiitä hänelle, elä syytä siittä itseä. Sussa ei oo mitään viikaa.
Avoin ja pohdiskeleva on runosi.