Kaunis loppuni, ei enää elämän kurjuutta.
Valkea arkkuni, jota kuusi valkopukuista miesenkeliä kantaa.
Ruumiini kylmä kuin keskitalven pakkanen, jäykkä kuin lauta, mutta kuitenkin kalpean kaunis.
Ystäväni ja perheeni haudallani hymyillen.
Minut laskettiin hautaan, pohjattomaan kuoppaan.
Kun multa arkkuni päälle ropisi ja miesenkelit katosi, niin tiesin tästä alkavan retken helvettiin.
Ainoa paikka missä ansaitsen olla.
Ainoa paikka missä minun ei odoteta olevan täydellinen.
Ainoa paikka missä voin tehdä syntisiä tekojani niistä myöhemmin kärsimättä.
Paratiisi kivun ja syntien.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tästä kertakaikkiaan vain pidin.Hienoa sielunmaisemaa,todentuntuista.Vaikka mistä sitä tietää minkälaista missäkin on.Mutta minä tykkäsin tästä.