Surulaulu ennen uutta huomista
herään kohmeesta
kylmästä pakkasesta
nousen korren lailla valoon
nuokkuen taivun
varreltani poikittain
eläminen, kuoleminen
tässä ja nyt on kaikki
valkoista
harmaata
sinistä pakkasta
polviin takertuneita
punaisia puremia.
Hän käveli edelläni
kengittä
hangella
juoksee, juoksen
hän taittaa matkaa
taitan matkaa
kumpainenkin rinnassaan
kaipuu kevääseen
nukkuvaan, uinuvaan
äitiin käsivarsillaan
lumienkeleistä kauneimmat.
Huudan ääneti ja sinä
hengität sisään taivaan lunta
haurasta
käperryn lähellesi
nukun.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
