Huudon kaiku soratiellä
rasahtaa
tuulilasiin,
äänen väreet
sateenkaarta
taivaaseen
(vaiko sittenkin)
hipaisu surua
sydänkammioissa
häilyvä
siipien
havina
huokaus hetken rukouksena
sormenpäillä
huomisen ääriviivat
hengitykset sekoittuvat,
katseet
(kuin aamuun sulavat sateet)
maahan
valon kaarta
taipuen.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Upeaa!
Joo, upeaa on! Tosi vaikuttava, hieno runo.