Nimetön

Iäisyys ja lähdön tuska,
yksinäisyys
(terävämielinen peto)

kalvoi luista itselleen
kumisevan palatsin.

Kaiku askeleissaan matkaa
mies kylkiluiden suojissa

kuin kotiin palaisi,

vaan sielu tyhjyyden sijana
pää valheilla vuorattu,

leukaluusta arkku jonne
kaikki hyvyys haudataan

ja lapaluihin kiedottuina
omatunnon riekaleet.

(Kuin kotiin palaisi.)

Tyhjä paikka sydämessä
missä muinoin rakkaus asusti.

Ei muista kuinka surra,
minkä vuoksi itkeä

sulki silmäluomensa ja
jäi odottamaan huomista.