Tänään tuntui,
kun henkeä haukkoi,
ettei ilmaa saa,
minä yritin olla vahva
mutta siinä heikompi helposti romahtaa.
Se kukkien määrä,
kylmä hautausmaa,
se näky silmistä värit saa pois vuotamaan.
Ei aikaa voi tavoittaa,
kaikella on tarkoituksensa,
ei surua voi karkoittaa,
se elää kaipauksena.
Kun jotain häviää,
täytyy muistaa että se mitä oli,
se jää.
Lepää rauhassa,
me täällä vielä valvotaan,
kauniita muistoja kannetaan.
Selite:
10.08.08, <br> omistettu hyvälle ystävällemme Mikolle, <br>
joka nukkui pois ennen aikaansa,<br>
lepää rauhassa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Koskettava ja kaunis.
Henkilökohtaisesti kyyneleet nousivat silmiin, viimeiset säkeet olivat uskomattomia. Rakkaan veljen menettäneenä sitä haukkoo yhä henkeä ajoittain.