Merihädässä (ilman sinua)

Kun joku savukkeen sytyttää, minä alan muistamaan,
sen viileän kesäyön kun puistossa alkoi paleltamaan,
ja tupakan tuoksuinen takkisi niin lämmitti
ja kuinka silti lähelläsi sinua ikävöin kovasti.
Aallot hurjina lyö, ja siitä muistinkin,
kuinka se merellä naista syö,
kun seilaa yksin.
Ei romanttinen titanic, ei jäävuoriakaan näy,
sisälläni sitäkin kylmempi
viima vain käy.
Kun sinä et pitele minua,
heijastu vedestä vierelleni,
et enää etsi meren kimallusta silmistäni.

Olen kuin koditon,
ja olen väsynyt jo sanoihin,
siellä missä koti on,
on siellä valmiina odottamassa purjeesi.
Vielä tunnin laiva matkaa ja minä laulua sinulle kirjoitan,
sen merten yli laulan,
ja vain sinulle omistan.

Ei kai muut matkustajat kuule kuinka tuuli nimeäsi hokee,
tai kuinka meressä nimesi minua varten lukee.
Ja minäkin kuuroksi tulen,
en kuule lokkejakaan enää,
ne kai löysivät jonkun,
jonka kanssa rakentaa pesää.
Ja minä olen onneton,
yksin risteilyllä,
jossa joukko rakastuneita pariskuntia
lämmittävät toisiaan syleilyllä.
Jos vain käskisit,
niin ankkurini jo maihin pudottaisin,
aarteeni kauneimman,
sinuun vaihtaisin.
Minä jäisin kiinni sinuun,
vaihtaisin kurssin kohti sinua.

Olen kuin koditon,
ja olen väsynyt jo sanoihin,
siellä missä koti on,
on siellä valmiina odottamassa purjeesi.
Vielä tunnin laiva matkaa ja minä laulua sinulle kirjoitan,
sen merten yli laulan,
ja vain sinulle omistan.
Minä sinuun haaksirikkoutuisin.

Matka on päättynyt,
nouskaa laivasta,
onko kukaan vastassa?