Kuin mukava asento nojatuolissa..
Hehkuvat pölkyt takassa,
Mökillä,
Jonka kattoa rummuttaa sateen tuomat pisarat...
Ja kun välähtää valo silmissä.
Ja herään,
Jonkin sortin hypnoosista,
koitan puhua...
hänelle Joka väritti- ,täytti-, lämmitti- ja turvasi uneni,
mutta muutuin hiireksi.
Yksin ja hämmentyneenä,
huomaan olevani myrskyn keskellä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hienoa kauneuden rytmiä!
Hienoa kauneuden rytmiä!
Heh, runon voi ymmärtää kahdellakin tapaa ja kokemukset pätee sekä että tilaan. Niin oikeaan humalaan, kuin omanlaiseensa tunnelmaan ihmisessä.
Hyvä, hyvä.
Tämä sai nauramaan! Loistava