erämaan hiljaisuuteen
kairojen taakse
eksytän ikäväni
pakenen kaipaustani
silti
maaruskan punerruksessa
näen poskiesi hehkun
veden virrassa
hiustesi aallot
tunturien tuulissa
kuulen kuumimmat huokaukset
enkä pääse sinusta
en edes halua
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Solitario | Mystistä | 7.4.2019 | 4 | Runo |
| Solitario | Hämärän sylissä | 11.6.2018 | 5 | Runo |
| Solitario | Tänään | 14.5.2018 | 4 | Runo |
| Solitario | Sanoisit | 17.2.2013 | 7 | Runo |
| Solitario | Hengitys | 19.11.2011 | 4 | Runo |
| Solitario | Miten voisin kertoa | 28.10.2011 | 4 | Runo |
| Solitario | Rakkauden fissio | 21.10.2011 | 4 | Runo |
| Solitario | Odotusta | 10.10.2011 | 18 | Runo |
| Solitario | Erämaahan | 30.9.2011 | 8 | Runo |
Kommentit
Kaunis runo! :)
tämä hyvä,tykkäsin
Miten pitkälle pitää mennä että kivusta tulisi edes siedettävää... jomotusta ?
Kaunista, niin kaunista...
Hieno runo!!
Näin se on; ihminen joka on ollut rakas, on sitä vielä kauan vaikka suhde olisi päättynytkin.
Ja totta tosiaan; haluaako edes irti...
Joteskin kuulakkaan ilmavaa, niin kaunista!
niin paljon tunteita tässä runossa,
tykkäsin älyttömästi, varsinkin viimeiset rivit kolahti.
Tämä on valtavan kaunis runo!