lämmin hengitys poskellani
yön pimeässä
kaihtimet viipaloivat
täysikuun valoa
valkoiselle seinälle
ja kaapin oveen
viivojen siirtymistä ei näe
sen vain huomaa tapahtuneen
ajatusten välillä
yön pimeässä
hengitykset hakeutuvat
samaan tahtiin
maailma tuntuu nukkuvan
vain minä olen valveilla
minä ja ajatukset
kuun valo seinällä
jatkaa äänetöntä matkaansa
minut sitoo aloilleni
hengitys poskellani
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis, lämmin, herkkä runo.
ihana tunne, kun katsoo Häntä...
levollisena nukkuu, niin rauhaisaa...
runosi on kaunis, rakkauden tunteita kuvaava,
kiittelee Marle hymyillen ;)