laitoselämää

Olen laitoksella suljettujen ovien takana. Ulkoilla saa valvotusti, lepoa, lääkkeitä ja hyvää safkaa. Tästä kaikesta pitää maksaa jos hyvää hoitoa haluaa. Olen vangittu omaan huoneeseen yksinäiseen ja mielialat vaihtelee. Ajatukset vaeltelee ja ympäri osastoa haahuilee. Ei tää on herkkua, mut pakko ois masennuksesta toipua. Uutta suuntaa etsiä ja valoa kohti kiivetä. Ihmisistä välitetään ja on kiva kun saa hyvää perushoitoa ja voi kysyä apua jos on paha olla. 

Haluan päästä viiltelystä ja syömisongelmista, mutta tuskin se on niin helppoa ja hetkessä kaikki muuttuu. Kaneja ja kotia on ikävä. Täytyy sääliä niitä joilla ei ole ulkoilulupia kun itse voin ulkona juoksennella. Tämä rentouttaa ja saan olla ja levätä sekä voimia kerätä. Täällä voi keskustella hoitajien kanssa ja oma rauha auttaa luomaan uutta ja haaveilu vahvistaa elämän janoa joka joskus sammuu ja kaikki hiipuu. Olen levoton ja haluan tehdä ja mennä. Ole iloinen ja kiitollinen hyvästä hoidosta ja nyt jaksaa taas haasteita ja paineita.