Musta pimeys ympärillä ja en tiedä olenko vielä täällä.
Olo on tyhjä ja katse on lasittunut ja elämän raiteilta suistunut.
Viiltelyä ja syömiongelmia ja kaikki meinaa niskaan kaatua.
Kuolema kolkuttaa ovella, muttei vielä ole aika.
Läheiset tietävät mun ongelmat ja tukevat ja auttavat minkä voivat,
En halua heitä satuttaa tai kuormittaa liikaa.
Viillot muistuttaa menneisyyden haamuista ja sanattomasta tuskasta.
Luulin, että olin jo selättänyt tän masennuksen
ja aina se saavuttaa ja pohjalta valoon mieli kurkottaa.
Olen liian heikko ja tarvin voimia elämänpolun tarpomiseen
ja oman paikan löytämiseen. Syöminen ahdistaa ja painoa vahtaa.
Liikunta auttaa ja kun jotian tarpeeksi haluaa.
Olo on tyhjä ja katse on lasittunut ja elämän raiteilta suistunut.
Viiltelyä ja syömiongelmia ja kaikki meinaa niskaan kaatua.
Kuolema kolkuttaa ovella, muttei vielä ole aika.
Läheiset tietävät mun ongelmat ja tukevat ja auttavat minkä voivat,
En halua heitä satuttaa tai kuormittaa liikaa.
Viillot muistuttaa menneisyyden haamuista ja sanattomasta tuskasta.
Luulin, että olin jo selättänyt tän masennuksen
ja aina se saavuttaa ja pohjalta valoon mieli kurkottaa.
Olen liian heikko ja tarvin voimia elämänpolun tarpomiseen
ja oman paikan löytämiseen. Syöminen ahdistaa ja painoa vahtaa.
Liikunta auttaa ja kun jotian tarpeeksi haluaa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
realistinen runo
pidin