Olen taas pohjalla ja kyynelten partaalla. Multa vietiin taas jotain tärkeää, ei jaksais tät elämää, silti on vaa tarvottava eteenpäin ja vaikka kaikki kaatuu niskaan ja ei jaksais enää taistella vastaan kun elämä lyö kasvoille ja pistää polville. Risuja ja joskus ruusuja lojuu polulla, pieniä ilon hetkiä joskus on elämässä, vähän valoa sydämessä.
Tunnen olevani pimeydessä ja alas vie portaat ja en tiedä mikä siellä odottaa, ei jaksa enää välittää ja paha seuraa mua ja kuolema tulee kolkuttaa porttejaa, kun vie kanit taivaan kotiin ja jättää mut ikävään ja pimeään.
Tunnen olevani pimeydessä ja alas vie portaat ja en tiedä mikä siellä odottaa, ei jaksa enää välittää ja paha seuraa mua ja kuolema tulee kolkuttaa porttejaa, kun vie kanit taivaan kotiin ja jättää mut ikävään ja pimeään.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
