Pahoinvointialueet

Tänä aamuna on niin pimeää, että jouduin taas käyttämään taskulamppua nähdäkseni eteenpäin. Jalat tuntuivat noustessa heikoilta ja jouduin istumaan alas monta kertaa, koska minua huimasi. Toivottavasti en ole taas sairastumassa keuhkotautiin. Tahtoisin niin kovin jo päästä kouluun tänä syksynä. 

On vielä hämärää ja minua pelottaa, kun äiti ja isä ovat poissa kotoa. Ovet narahtelevat ja pihalla liikkuu tuntemattomia varjoja. Täällä käy joskus kutsumattomia vieraita, jotka vievät mennessään milloin mitäkin: kengät, pöytähopeat, jopa puurohiutaleet. Eivätkä jätä jälkeensä mitään.

Keitän kahvia. Odotan, että äiti ja isä saapuisivat. Kerma on valitettavasti päässyt juoksettumaan. Kenties ilmassa on ukkosta. Minua hermostuttaa ja suoristelen pöytäliinaa. Keila tikittää seinällä. Aika tuntuu matelevan. En pysty keskittymään edes päivän lehteen, kirjaimet vilistävät ohi liian nopeaan. 

Vihdoin ovikello soi ja ennen kuin edes ehdin eteiseen, joku nainen seisoo siellä. Hän näyttää etäisesti tutulta hymyillessään minulle. En silti voi muistaa, missä olemme tavanneet. Ennen kuin ehdin sanoa mitään, hän syöksyy halaamaan ja toivottaa:

"Hyvää joulua, mummi!"