Hitaat askeleet jättävät jälkensä kaikumaan seinistä
Kehyksistä, pitkässä salissa
Banaali näyttelytila
Ainoa kuva, maalaus ilman kehyksiä, katseenvangitsija
Ja siinä ikuisesti asuva nainen
Tuo mystinen ikuisuuden jumalatar
Kasvonsa kuin venetsialaisnaamiolla peitetyt
Silmissä kiihkoa, himoa
Mustat hiukset sulkina, höyheninä päänsä ympärillä
Suu vakavalla, kutsuvalla mutrulla
Huulet syvänpunaisena
Ainoana värinä mustavalkoisen kollaasin keskellä
Yhtäkkiä seisoen takanani
Pitkänä, eteerisenä
Hulmuavassa iltapuvussaan kutsuen katseellaan tanssiin
Avoimeen syliinsä, ikuisuuteen
Tanssimme tummien liekkien ympäröiminä kiihkeän tanssin valkoisin liljoin päällystetyllä parketilla
Ja me tanssimme ajattomuudessa, tunnekuohussa
Hänen naamionsa, pöllön nokan hipaistessa kaulaani
Pidin kiinni lujemmin, huokauksen hyväillessä niskavillojani
Pidin kiinni lujemmin
Aivan kuin välittäisin
Peläten kaiken menettämistä
Silmän räpäyksessä
Vain usvan katoava haiku saattelemassa silmäripsiä
Totuttelemassa kirkkauteen
Nainen oli palannut asuinsijoillen kauniimpana kuin koskaan
Maalauksen iskiessä silmää naamion takaa
Omistin kaiken
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
