Nimetön

Kynttilämeret sammuvat
Kaduilla myrskyää
Luonnonvoimat eivät tunnu betonin keskellä niin
Voimakkailta
Valtavilta

Tatuoinnit, nuo nykypäivän automailit
Suojaavat kantajansa, tekevät
Uskottavan
Katu
Uskovaisen
Kaduttaa
Kaadutaan

Valtavirtaan
Valta
Virtaa

Kirjoittajakin leimattu vaikkakin väärin perustein

Ilma täynnä sykkiviä torahampaita
Rätiseviä lasersäteitä
Ohjuksia ruumiinosia tuhkaa tomua ja hattaraa
Tätä on olla luonnon armoilla

Lopulta kaikki on tyyntä

Olen palaamassa kotiin
Yhteen monista
Vaeltavia

Maailmanvaltakunnan johtajan
Suuren ruhtinaan patsaalla
Seisovan, patinoituneen pronssikyrvän varjossa katson kun kaksi jumalaa yhtyy myrskyn jälkeisessä kajossa

Patsaan kasvojen perverssi ilme
Potkaisen lähtiessäni kolme pientä sormea mukulakivien väleistä ja ihmettelen

Vastavirtaan