Sauhu nousee samovaarista
Kolmen touhukkaan tarjoilijattaren kantamana
”Varsinainen juhlakalu, eikö”
Salakavala ystäväni, mieleltään notkea
Ehkä liiankin tuttavallinen, mielestäni
Eikä hänellä ole kunnioitusta toisten tunteita kohtaan
”Voisitko ja palata takaisin sieltä ajatustesi lumisilta aroilta, joilla tuuli yksin liikuttelee hiutaleita yrittäen täyttää synkän tyhjyyden”
Teen tuoksu: kevyen hunajainen
”Toisen kupin jälkeen oletkin taas täällä, ja millä tuulella tuletkaan olemaan”
Hieroen käsiään yhteen maailmanmiehen elkein toteaa virnistelevä
Viiksissäänkin nuorekas
Vallan viehättävä seuralaiseni.
Naapuribaarista kantautuvat lakoniset laulajien henkäykset
Kuin tahallaan pilaisivat tunnelman, ajaisivat ihmiset koteihinsa väkisin
Tänä maagisena iltana, etuajassa
Kuu liikkuu, aaltoilee matkallaan taivaanrannasta
Nauttiakseen hetken korkeimmalla kohdalla, lainahepenissään
Viileän käden hellävarainen kosketus ihollani havahduttaa minut hereille horroksestani, unestani, jossa muinaisten sankareiden kaltaisena olin rohkea ja oikeamielinen, kivi kädessäni, ja polttopullo
Eikä huonoja lauluja kuultu, ei laulettu, lehdet putoilivat ja olin
Niin Mitä
”Voitaisiinko seuraava sammio ottaa sinun laskuusi? Olen nimittäin hiukan pykälässä ja muutenkin tukalassa välikädessä kaiken maailman mätähampaiden ja pussin pohjien spuulaajien kanssa. Kiitos! Olet todellinen ystävä”
Toinenkin samovaari tuodaan pöytään
Lisää tuoksua
Entisestään houkuttelevampia ja viehkeämpiä tarjoilijoita
Punaisena hohtavia kukkia
Tuikkivia tähtiä, miljoonia led-valoja avaruuksien pimeydestä
Kirkkaina
Kuin ydinräjähdykset
Tai ne päättäväiset munkit, ihmissoihdut
Alkavan yön viileys
Olemme universumin lämmin höyryävä ja elämää sykkivä keskipiste
Jatkuma mielestä vatsalaukkuun – kädestä suuhun
Yskähdän sielun palasia, jotka pöytäseurueeni poimii talteen myöhempää käyttöä ajatellen
Pahan päivän varalle
Laittaa ne laukkuunsa instumenttien talismaanien ja muiden onnenkalujen sekaan
”Minun täytyykin tästä lähteä, bisneksiä, kalavaleitam tiedäthän. Nähdään taas samoilla apajilla!”
Hän nousee, poistuu, kiittää vastaan tulevaa tarjoilijatarta
Hänen keveät, loittonevat askeleensa eivät päästä ääntäkään, ikään kuin leijuen
Maksan
Kiitän
Olen tyyni
Jatkan kävellen
Vailla ajatuksia
Tutkimattomia ovat jumalien tiet
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
