Etäällä VI

Viimaisista ovista
eilinen vuotaa kolistelemaan luitaan
kiertää kylmän kalvon rankaan
ja tyynyt kastuvat

Entisen vetovoima rohduttaa huulet
sänki jää kasvamaan saidan auringon alle
hiertää rikki, ei ihoa, sielun 
ohueksi
kalvakka valo poistaa värit 
kaiken hyyksi

Eilittäisen tuttuuden toivoisi eltaantuvan
olisi helpompi päästää irti
silti kasvot kääntyvät ovenraon viimaan
ainoastaan kyynelkanavat 
ovat minussa elinvoimaiset
autiolle paikalle istutettu sydän
kuivuu, paahtuu irti, lakastuu, varisee
edes hautaustoimisto 
ei ota vastaan kuolleita kukkia
Menikö jo parasta ennen?

Revin itsestäni vielä yhden kulman
kirjoitan siihen hyvästit.