Lohtukehto

Runoilija Fringilla

nainen
Julkaistu:
270
Liittynyt: 21.3.2004
Viimeksi paikalla: 11.3.2025 23:12

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Kiitos niille, jotka lukevat!
Suosittelen:
 
Meri tuli luokseni, kun heräsin
ja vei yltäni tummat, painavat verhot.
Niistä tuli osa ulappaa ja taivaanrantaa,
sitä, jota katsotaan kaukaa
päästämättä luo,
sitä, jota ei enää tunneta,
mutta vielä muistetaan

Sain ihon,
sain aaltojen kantaman ihon,
pehmeän, kuluttamattoman, painaumattoman ihon,
joka ei laineilla hävennyt alastomuuttaan
oletus

Kommentit

Aina voi lohduttautua sillä, että toivoa on.
Haikea ja myönteinen ilmapiiri runossasi. Älyttömän hieno on tuo viimeinen kappale!

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot