Rakkaudella tätä raapustan,
Vaik' tietty toiselta vaikutan,
Olenko kurja konnan ketale,
Ruosteesta reteä rappion retale,
Joka jäillä heikoilla taas tallustaa,
Kunnes askelilt kaikupohja katoaa,
Jää säälimättömään syleilyynsä ottaa,
Ja pettymykset pinnan alle putoaa,
Riimuilla rakkauden sua ravitsin,
Kunnes tunsin sisälläni tsunamin,
Viekottelevan aallon harjan,
Kaipuun käsittelyssä katkean,
Mielialojen myrskyssä murrun,
Teen hauskasta pelottavan ja hullun,
Ja vaikka naamios takana olis kasvot,
Mä nään niissä vain valheides varjot,
Läpi utopististen unien,
Läpi repaleisten ruhjeiden,
Siellä pesää tekee sieluni tämä,
Rakkaudettomasta rakkaudesta rämä,
Yöhön ynseään tallustan,
Läpi taivaiden telakan,
Läpikäyden mustelmien mellakan,
Joista vieläkin palasii peilistäni pelastan,
Rakkaudella mennyttä muistelen,
Ja näin taas menneisyyteen luistelen,
Luokse sudenkuoppien syövyttävien,
Luokse henkisen väkivallan vyörytyksen,
Siellä suustani verta yksin yskin,
Vaipuen alle tyytymättömyyden tiskin,
Mutta yhä olen onnellinen yhdestä,
Pimeydessä et näe mun kyyneliä,
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vahvaa vientiä! Syvä ja herkkä!