Pilaat minusta parhaat palat,
Jätät jälkeen vain sydämeni salat,
Villinä vikuroivat lemmenvalat,
Joita tuskin todeks tunnustat,
Näin ruusuni lumeen unohdat,
Ja rakkaus, kuin ruusukin kuolee,
Jos sitä vain tuskan tulet nuolee,
Heität hukkaan kauniimmat kasvoni,
Valitset viereesi vain vaaleimmat varjoni,
Häilyväisenä hehkuvan harmaan hahmot,
Siinäkö kaikki mitä musta tahdot,
Koska jälleen tunteeni tomuks tallot,
Ja tunteeni, kuin tomu lietteeseen lakoaa,
Kun sanani, kauneimmatkin, kuiskaukseksi katoaa,
Milloin musta tuli tämä,
Yksinäinen, yhdentekevä,
Sirpale siitä mitä ennen vaalit,
Kun nykyisin itseeni kyynelist kaavin,
Edes kaikist julmimman raadin,
Rakkaudest rapistuneen lavuaarin,
Kuinka tässä menin metsään,
Tuskin mitään merkitsenkään,
Kun alle jäytävän jään vajoan,
Ja mahdottomasta maailmastas katoan,
Suljen silmät ja jäljellä enää on,
Hiljaisuus rauhasta rikkumaton,
Kauhul katselen jo seuraavaa kohtausta,
Jossa sydäntä revitään mun rinnasta,
Kolmas kerta tämän päivän aikana,
Alkaa minulle jo aivan liikaa olla,
Oon kissanpentu, en leijona,
Ja jälleen vastaväitteistä riisuttu,
Oon jälleen lemmikiksesi lipsunu,
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
