missä kukinto on viimeinen

maa on morsian monesti kukitettu 
eikä ukkonen tule tai mene yli tämän pyhän kedon kehtojen
kasva sinä rummuttava syvyys syvemmälle
ja tuo pois hopeinen airue ahdinkojen
tuo ilmoille tuonen laulu laulamaton
ja vie pois ihmisen ihanat vihat viimojen
siellä missä kukinto on viimeinen
ja palaa rovio roihuten tekojen pyhillä tantereilla