Aamusateessa

Elämättären kultainen iho jota aamusade sivelee
tullakseen on mentävä ensin, eikä aika odota turhaan edes lastaan

kun yö tulee tähdet silmissään ja kaiken pyhät itkevät kuin olisivat yhä 
itselleen todet;
tässä tilassamme on vain historiaa ja legendojen kirjoituksia kirjavin sanoin

aurinko laskee jälleen, mutta sinä et odota enää oven avautuvaa ääntä
vain valon unissa yhdistytään täksi rauhaksi

meri laulaa rikkomuksista yhtä lailla kuin hyvistä teoista;
punapurjeinen laiva lipuu kohti taivaanrantaa
eikä kukaan tule muistamaan nimiä jotka sepittivät sen toteen