Luiset Rattaat

”Ahikkalan Pahikkalan luiset rattaat,

Luiset rattaat.

Luiset rattaat.

 

Ahikkalan Pahikkalan luiset rattaat,

on niin kuluneet.”

 

Mustapukuinen arabi rattaissa, 

hieroo kauppaa rakkien kanssa.

Lihapalat laitojen ylitse kyydistä notkuu, kulkukoirien märkiin suihin tippuu.

 

Ärisevät ja tempovat punaisista

Kostean kiilltävistä riekaleista

Hammas hampaasta

Silmä sokeasta silmästä.

 

Arabin mätä rikkonainen nauru

Keltainen terävä hymy kuin kauhu

Rattaissa on talikko ja nahkaiseen kirjaan, kaikki velat ja saatavat lopulta lasketaan.

 

Nitisten natisten poljetulla kadulla,

muinaisella torilla, sivistyksen laidalla.

Kulkee imelä tuoksu perässä,

höyryävän kuumassa helteessä.

 

Kaupunkilaiset, hyveiden sankarit, kiertävät miehen kaukaa, 

nyrpistävät nenänsä kuin olisi muka varaa,

Mutta arabi tietää niidenkin sairaat salaisuudet. 

Näkee rujon kauneuden piilotetut mätivät haavat, öiset paheet ja matoiset aukot.

 

”Ahikkalan pahikkalan luiset rattaat,

Luiset rattaat,

luiset rattaat

 

Ahikkalan Pahikkalan luiset rattaa, on niin kuluneet”

 

Arabi kutsuu väkeä kaupantekolaulullaan,

syylliset rientävät nopsaan rattaiden ohitse.

Heille häntä ei ole olemassakaan, 

Hän virnistelee leveästi ohikulkijoille.

 

Lorustaan ihmiset viimeistään hänet yleensä tuntevat,

Ne keitä hänen palveluksensa eniten  kiinnostavat.

Eipä käy pellavan laadulle silti nauraminen

Siitä näyttää kauppa myös käyneen.

 

Yön pitkät pimeät tunnit puolisot toisiltaan salaa

Juomahuoneiden silkkityynyillä makaa,

Vesipiipuissa, hasis-baareissa

Huoran huntuvaatteissa katseilta piilossa.

 

Se hullu arabi ei ollut väärässä!

Luiset rattaat, 

luiset rattaat,

Työntää kohtaloita kärryissä.