Tulen aina kasvitieteelliseen puutarhaan kuin Peter Pan.
Maistan oksaa
Kävelen hassua kävelyä
Luen menneitä sanoja
Otan auringon taivaalta
Nuuskin lehteä ja sotken itseni pihkaan
Tahmanäpein syön marjan josta en tiedä mikä se on
Kumpujen takaa vakoilen niitä
Tavallisia ihmisiä.
Päätän oppia kaikki kasvit ulkoa
Unohdan aina sen yhdenkin
Sen yhden männyn
Mikä se nyt olikaan?
Sen kummun juurella
Rikkomattomassa hangessa
Missä silloin haaveilin keväästä
Silloin kun vain sieluni osasi lentää
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit