Onneksi emme ole waka-runoilijoita
jotka puhuvat toisilleen tankaa ja sedokaa
mitä sekin kuulostaisi, rakkaani
jos sanoisin
Niin kiihkeänä
kättäsi vasten hakkaa
sydämeni tää,
kanssasi tahtoo jakaa
päivät täynnä elämää
Ja vastaisit sedokalla
Sinulle annan
päiväni kaipaavat nää
jotka voimasi täyttää
Tulen ehjäksi
enkä kätkeydy enää -
odotin vain löytäjää
Naurahdat, niinpä rakkaani:
kuulostaa kuin joku yrittäisi päästä toisen
pöksyihin, uida liiveihin, viekas ketku
Niin juuri rakkaani, se olikin hyvin todettu -
sedoka etenkin uskonnolliselta runolta vaikuttaa tuossa,
hartaus kohdistetaan ihmiseen,
toista jumaloidaan paatokseen saakka
Tai jos olisimme k-kirjaimeen pakotettuja
kuuntele kuinka
kaipaus kiihkoksi kasvaa
kuiskatessani korvaan
kämmeneltäsi
kovettuen kurkotan
kainaloosi kosteaan
Tuo kainalojuttu oli hyvä, pärskähdät -
mutta paremmalta kuulostaisi:
kaninkoloon kurkistan
Joo joo, jatkan innostuneena
jospa olisimmekin s-kirjaimeen rajattuja
saunassa selkää
suutelen suloisinta
suolanmakusi suussa
sulosäkeitä
supatan: saanhan, saanhan
sinut sormuksiin saakka
Tavumitoista vapautuneella poljennolla
saunassa selkääsi suutelen
sulosäkeitä supatan
sinua saanhan silittää
saanhan sormuksiin saakka
Niinpä rakkaani, vastaat
siinäpä sutinaa, siististi sönkättyä sedokaa
sopivan seksikästä, sinulta se sujuu
saunan sihinästä suudelmin sinetöityihin
sidoksiin, sopivasti sormuksiin
sormuksiin saakka
Niin rakkaani, niin, vapaushan siinä menisi
sidottuna muottiin, johon täytyy
kaikki ahtaa - vaikka
olisi puolensa, toki, jos olisimme
liiankin vapaita sieluja, mustuaiset lautasina
runoilisimme plasmalampun valossa
psykoaktiivisesti kiihottuneessa tilassa
Suppilovahveroasi sipaisen -
suksivoiteella sipaistua sakkolihaa sentään?
Se sopimatonta !
Selkokielellä sanottuna
Soppaakin söimme, särvintä, sisäelimiä siittolasta, suolasilliä -
sillankaidetta silittäen sopimuksen sinetöimme
sekä sussun, siipan (siis samaa sukupuolta sittenkään)
suoristuvaa selkää: shh, seuranamme sirppikuu
Suppiloosi syöksyessä sanat sekaantuu
seppo siellä (samin saako), sari simon (sepäs sattui)
sarvijaakko sopulin, supermieskin sujuvasti
saarenpoukamassa soitimella, sulkakynä suhisten
Sorvaa sanasiskon simpukassa siittimellä
sudenkuoppa suolikuraa, silmäkuoppa sitä samaa -
sulaudumme selkäruotoon sisiliskon: sylissäsi saavuin satumaahan,
siis siemeneni syöstä saanhan, silmillesi suihkia?
Niin olisihan se hauskaa, nauramme
läiskimme toistamme selkään
hillittömyyskohtauksessa
Hmm, ja mitähän vielä rakkaani -
jos vaikka tällaisiin kehyksiin joutuisimme,
lausun vakavaksi tekeytyen:
kämmenselkää hyväilen
kosketan naururyppyjä silmäkulmissa
et kuulu minulle, elämälle kuulut kaikkinesi
se soljuu meissä, puissa väreilee
tanssii välkkeenä laineilla
leikkinä lokkien siipisulissa
Ei paha rakkaani, tässähän ihan herkistyy
ja oikeassa olet, oikeassa taaskin
tuolla tavalla jos minulle puhuisit, ajattelisin
ajattelisin että
Sitoutumiskammoinen olet,
minut elämälle luovutat, elämälle niinkö?
Elämä on tässä, katso:
minä vierelläsi - verevä nainen, lihaa ja verta -
kosketustasi kaipaan, huudan, minut omista!
Haluani jos väheksyt, joka uumenissani kouristelee
jalkovälissä valuu kaipauksena reisille asti, seinähullu olet
Tosi elämää pakenet runollisten lokkiesi siipisulkiin saakka
Nauramme yhdessä
Hoopoina hihitämme, hirnumme, hänen hengaillessa
hotellihuoneessa Helsingissä, hiton hauskaa hei:
haureellista hirnuntaamme huomaamatta
Ei rakkaani, ei ainakaan h-kirjaimella nyt enää
tai kuolen kohta nauruun
Vakavoidumme oikeasti
Niin rakkaani
onneksi emme ole pakotetut
ilmaisemaan tunteita
jossain ennaltamäärätyssä muodossa
Olisimme
sanojen vankeja kuin runoilijat
tai joku ihminen, siis oman
elämän runoniekka
joka enemmän miettii vain sitä
miltä sanat kuulostavat
millaisen vaikutuksen tekevät kuulijaan
millaisessa valossa esittävät hänet
edistävätkö tarkoituksia
saavatko sinut ihastuksesta suunniltaan,
puhuessaan
Joo sellaista se oli, ja niistä nuoruuden haavoista parannuttuani
kun rakastuin ja menin naimisiin, sitten vielä
avioero just kun olin oppinut luottamaan ihmiseen -
sillä tavalla petti ja jätti, mun parhaan kaverin kanssa
Minä sentään olen vilpitön kaikessa,
ja sinäkin erilainen kuin muut, niin rehellinen
ja kaunis -
anna minulle tämä yö, tämä yksi ihana yö
Nyt kun miehesi on työmatkalla, ei tää niin paha juttu ole
mehän ollaan vaan ihmisiä, ja ihmisellä on ihmisen
tarpeet, kaipaus syliin, kauan kadoksissa olleen
sielunkumppanin lohdulliseen syliin
(jos et muuten, anna edes säälistä, höynäytettävä bimbo)
Tai mitä sitten puhummekin
niin kuin s-kirjaimella tai tankaa
Mutta ei, onneksi emme ole wakarunoilijoita
emme runoilijoita ylipäätään,
emme mieti niinkään
millaisilta sanat kuulostavat syysyössä
rannalla pauhaavan meren ja kaipauksen tähtivyössä,
plääh plääh
Ei rakkaani, sydämestämme jaamme toisellemme
aidoimmat tunteet, ilman loruilevaa
kieroilua, ilman pelaamista
toukokuisessa aamussa, kun sinulle
kuiskaan - miehesi matkustaessa työasioissa jossain -
Onneksi emme ole waka-runoilijoita
jotka puhuvat toisilleen tankaa ja sedokaa
mitä sekin kuulostaisi, rakkaani
miltä sekin kuulostaisi, jos sanoisin
Niin miltä sekin kuulostaisi, rakkaani
jos sanoisin
Niin kiihkeänä kättäsi vasten hakkaa sydämeni tää,
kanssasi tahdon jakaa päivät täynnä elämää
Fiktiivinen tarina, jonka mahdolliset yhteydet todellisuuteen ovat tahattomia, mutta luonnollisia (tarkastelutavasta riippuen luonnottomia). Kirjoitettu ja julkaistu 03 05 22.
"kämmenselkää hyväilen -- leikkinä lokkien siipisulissa" katkelma mika-markun runosta Sellaista se on (01 05 22), lainattu tekijän luvalla.
Japanilaisen wakarunouden tunnetuimmat tavumitat ovat haiku (5-7-5) ja sen pidennetty muoto tanka (5-7-5-7-7). Haikun pidempi muoto on katauta (5-7-7), josta pidempi muoto sedoka eli tuplakatauta (5-7-7 + 5-7-7).
cc
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit