Piilotettu kipu

On kylmä.
Ei vain ulkona, vaan myös sisälläni.
Olen jäädyttänyt itseni.
Rakentanut suojakuoren, muurin ympärilleni.
Koska mikään mikä tuntuu, on nyt liikaa.

Sieluni on kipeä.
Mieleni on turta.
En tahdo mitään.
En jaksa mitään.
Enkä ketään.
Ja juuri nyt tarvitsen toista.

Miksi on niin, että kun eniten tarvitsen apua,
niin juuri silloin työnnän kaikki pois?
Makaan yksin pääni sisällä, nurkassa.
Kuin haavoitettu eläin nuolemassa haavojani.
Murisen vain muille, vaikka toinen tarjoaa laastaria.

Pitäisi opetella paremmin olemaan heikko.
Tarvitseva.
Surullinen.
Ja näyttää se.
Eikä hymyillä läpi kyynelten.