Öistenkatujenkulkija

Aamulla syvä henkäys.
Illalla raskas huokaus.
Hengitän sisään rakkautta.
Ulos vihan ja huolet.
Tahtoisin kertoa sinulle kaiken.
Jaksaisit kuunnella puolet. 

Muut luulee, että hyvin mä pärjäilen.
Terapoinniksi päätäni värjäilen.
Ulkoa hehkun, sisältä kuolen.
Rakensin itselleni surulta kuoren.
Luulin se suojaa mua ulkoa päin.
Kuitenkin itse sen vangiksi jäin.

Nyt se sisältä käsin mun sielua syö.
Jokainen päiväkin kuin ikuinen yö. 
Ignoraan tunteeni, tuskaisen raivon.
Kyynelillä täyttäisi jokaisen kaivon. 
Tahtoisin tietää syyn miksi hajoan.
Itkuiseen hautaani lopulta vajoan.