Kun kävin lähellä kuolemaa,
muistan ajatelleeni, että kaikki on ohi.
Olin mennyttä, kuin juurilta revitty kasvi,
tuulen kuljeteltavana.
Ja sitten tuli kylmä, kaikki teki kipeää.
Ihmiset puhuivat, enkä tajunnut sanaakaan.
Mietin, tuntuuko vastasyntyneeltä samalta,
hämmentyneeltä, kadonneelta, avuttomalta.
Piti taistella, jotta pysyisin kiinni maailmassa
ja voisin juurtua taas.
Tiesin, että voisin valita.
Olin hädin tuskin kiinni maailmassa
ja tunsin, miten helppoa vain olisi luovuttaa.
Mutta pidin kiinni.
Se oli sinun ansiotasi.
Aina kun avasin tai suljin silmäni, näin kasvosi.
Sanoit: "Selviämme. Meidän pitää, sinun ja minun."
Selite:
Tarina tytöstä, joka joutui vakavaan auto-onnettomuuteen, mutta toipui koettelemuksesta ja vammoista rakkaansa avulla.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
sopii muhun ilman auto-onnettomuutta.. mä pidin tästä<3
*suosikit*
ihana
Sivut