Tunnen itseni hataraksi,
kun et oo luonani.
Mua paleltaa.
Mistä turvan saan?
Kuka mua nyt auttaa,
kun sä oot poissa?
En tarkoittanut satuttaa,
vaikka kiersinkin puukkoo haavassa...
Yritä ymmärtää.
Ei aina voi onnistuu.
Mikset voi sä käsittää,
ettei vika ollut yksin mun?
Mä myönnän, sua petin.
Mut silti sua rakastin...
Rakastan edelleen,
kai sä tiedät sen?
Selite:
Voi olla hieman sekava, mutta yrittäkää ymmärtää tämä jotenkin...
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Rehellinen runo .. ja lämpöä täynnä alusta loppuun. Kiitos, pidän rehellisestä ilmaisustasi!
tykkään tästä runosta paljon!!
Sivut